Jos jonain päivänä tuntuu
siltä että itkettää...soita minulle.
En lupaa, että saan sinut
nauramaan, mutta voin itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä tuntuu
siltä, että juoksisit
karkuun, älä epäröi
soittaa minulle. En lupaa
pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta kanssasi.
Jos jonain päivänä et halua
kuunnella ketään, soita
minulle. Lupaan
olla vierelläsi. Ja lupaan
olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä
soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti tapaamaan minua,
ehkä tarvitsen sinua.
Jos joskus en huomannut
sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin
olevani isompi ja parempi
kuin sinä, anna anteeksi.
Minä pidän sinusta, älä
koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien
aikojen jälkeen, olen aina
täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta
väärästä mitä ikinä olen tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei
koskaan tulisikaan?
Entä jos en koskaan
pystyisi sanomaan hyvästi
tai antamaan sinulle isoa
halausta?
Entä jos en ikinä voisi
sanoa olen pahoillani ja
pidän sinusta? Jos huomista ei
koskaan tulisikaan?