IRC-Galleria

Nyt loin postmodernin kannanoton viestintään, valtaan, elämään ja yhteiskuntaan, tiukasti ja tarkasti pysyen pois monomediaalisesta ja origokeskeisestä kirjallisesta itseglorifoivasta akateemisesta masturbaatiosta, jonka intertekstuaalisuuden alkulähteistä (semiotiikasta puhumattakaan) ei sen luoneella tuottajalla (ja, älkää erehtykö, hyvät lukijat, käytän tätä sanaa sen kaikista sävyistä mahdollisimman halventavassa) ei ole pienintäkään aavistusta, sillä kirjallisuus on kuollut jumalan kanssa, tai ehkä kumpikaan ei koskaan ollutkaan, toisaalta silläkään ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä, mistä huolimatta kuitenkin lopulta elämme pseudovisuaalisuuden kyllästämässä relativistesti antropomorfisessa mikrokosmosmaailmassa vailla suuntaa, vailla tarkoitusta, mutta silti sitä alati janoten, minkä tajuaminen on masentavaa, joten tyydyin heittäytymään virran mukana lainehtivaksi lehdeksi - sillä siten voin sentään piirtää omat aallonharjani veden pintaan ja määrätä niiden suunnan - ja valitsin ilmaisukeinokseni uuden ja vanhan, viktoriaanisen maailman murroksen vaiheilla synnytetyn viihdemuodon, sarjakuvan: mikä kuvaisi paremmin nykyajan kokijan sirpaloituneeksi särjettyä maailmankuvaa ja -katsomusta kuin peräkkäinen hetkellisten, vain näennäisesti toisiinsä liittyvien surrealististen kuvaotosten sarja, sillä siinä on tulevaisuus; elokuvaa ei nykyään (tänään) arvosta enää kukaan, mutta huomisesta en voi sanoa sitäkään.

http://www.kolumbus.fi/ville.vasara/matti.gif