Ontossa tuulessa, joka syntyi sun usvassa
Ja elää sun tahdosta,
Mä kuulen rumia lauseita.
Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella.
Piti vain uskaltaa ja ottaa, mitä on tarjolla.
Ihmettelen, kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen.
Osuman jälkeen kauniisti sataa ja tuhkasta solmimme lyhteen.
kertosäe:
Maalaat mun roudalle värit, joista mä tunnen sen.
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen.
Reiteistä helpompi, joka enemmän houkutti,
Joka pahastakin päästi,
Mut sillat muutti vain roihuiksi
Ei kannata leikkii aivan kaikilla,
Jotkut ei anna pätkääkään siimaa.
Paljon voit saada, mut kaikkee et kuitenkaan,
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa.
kertosäe
Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa.
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla.
Luota siihen. Pidä kii uskostasi ihmisiin, mut joku sutkin vielä käännyttää.
Enkä mä ole ensimmäinen, joka otteensa menettää.
Enkä viimeiseksikään taida jäädä.
Maalaat mun roudalle värit, joista mä tunnen sen.
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen.
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen.
Tiedät niin tarkalleen, mihin nuottiin kätken sen.