IRC-Galleria

Mua ahdistaa nyt ihan älyttömästi.

Syynä ootte tietysti te vanhemmat. Meidän mielipiteet asioista on jatkuvasti törmäyspisteessä, eikä tilanne oo muuttumassa suuntaan tai toiseen. Musta tuntuu, ettette te ymmärrä mun mielenkiinnon kohteita. Minkä mä sille mahdan, että mua kiinnostaa historialliset asiat, gotiikka, aristokraattinen pukeutuminen ja sen sellaiset "epänormaalit" asiat? En mä halua pukeutua kuten monet pukeutuvat, mä haluan tuoda omalla vaatetuksellani omaa minääni ihmisten tietoon, osoittaa siten millainen persoona mä oon. Pyydän vielä sitäkin erittäin syvästi anteeksi, että tykkään mustasta väristä, korkokengistä ja röyhelöpaidoista. Oon pahoillani, etten pukeudu joka päivä t-paitaan ja farkkuihin. Ottakaa kuitenkin huomioon, mikä sopimus me tehtiin; kouluun en laita kaikkein "yliampuvinta" asua, vaan pidän matalampaa profiilia. Vapaa-aika on kuitenkin eri asia, enkö mä edes silloin saisi pukeutua kuten haluan?

Enkö mä yleensä tee kuten te haluatte? Mä yritän aina käyttäytyä hyvin, antaa ihmisille hyvän kuvan itsestäni ettei teidän tarttisi hävetä mua, ja tässäkö vastapalvelus? Vapauden rajoittaminen, mielipideiden epäarvostaminen, sisimmän muokkaaminen toisia miellytäväksi? Luulisi teidän jo oppineen, että mua ei kiinnosta mitä toiset ihmiset musta ajattelevat, mä pukeudun näin koska MINÄ haluan, en että muut pitäisivät mua mitenkään erikoisena ilmestyksenä. En kuitenkaan väitä, etteikö huomio olisi imartelevaa. Vastoin teidän oletuksia kukaan, __kukaan ei oo vielä kertaakaan osoitanut mitenkään pitävänsä mun vaatteita outoina. Katseita mä en laske kuvioihin, Suomessa ku elämme ja oomme varsin epäluuloista ja arvostelevaa kansaa. Niihin mä oon jo tottunut, niitä mä en pidä minään enää.

Mä ymmärrän teitä jollain tavalla, että tää on teille uutta ja tuntematonta. Mä ymmärrän kyllä, vaikkei se siltä aina vaikutakaan. Mä en vaan tiedä, ymmärrättekö te mua. Mulle tää on arkipäivää, nykyaikaa, mun elämää. Mä oon syntynyt siten, että 2000- luku on mun nuoruutta. Mä oon syntynyt tällaiseksi, jota kiinnostaa mennyt aika ja erilaiset tyylit ja kulttuurit.

Mä todella arvostaisin sitä, että te antaisitte mun olla oma itseni.


I'm tired of being what you want me to be
Feeling so faithless, lost under the surface
I don't know what you're expecting of me
Put under the pressure, of walking in your shoes
(Caught in the undertow, just caught in the undertow)
Every step that I take is another mistake to you
(Caught in the undertow, just caught in the undertow)

I've become so numb
I can't feel you there
Become so tired, so much more aware
I'm becoming this, all I want to do
Is be more like me and be less like you


~Linkin Park - Numb