Ai te jaksatte vielä. Te jaksatte monta tuntia. Vaikka koko yön läpi ja vaikka vielä baarissa pyörähtämisen siihen päälle.
Olin itse joskus samanlainen. Olin elävien kirjoissa. Olin nuori ja tein niin kuin kaikki muutkin tekee. Juhlii, käy baareissa, käy kylässä, käy elokuvissa, käy ravintolassa, ylipäänsä käy jossakin.
Tuntuu väärältä välillä. Tuntuu epäreilulta. Miksi minä en jaksa? Minä olen kaksi tuntia jossakin ja sen jälkeen itken lattialla. En pääse edes ylös. En jaksa nostaa itseäni ylös. Nostan katseeni ja huomaan "tehtäviä". Vesipullot pitää täyttää. Täytyy laittaa pupuille uutta heinää. Täytyy jopa vaihtaa yöpuku päälle. Haluan nukahtaa tähän matolle. En jaksa enää.
Minä voin katsoa elokuvan. Jos elokuva on "vaikea" minä olen pian väsynyt. Kaksi tuntia tiukkaa draamaa ja minä voin sen jälkeen sanoa vain että hyvää yötä. Ihan sama mitä teen, on aina aikaraja. Keho ei toimi enää. Ei kuten ennen toimi. Minä olen nuoressa kehossa, mutta minä tunnen itseni satavuotiaaksi. Olen vanha ja raihnainen. En jaksa enää.
Välillä tuntuu väärältä. Välillä tuntuu epäreilulta. Miksi minä? Minun iässäni. Kaikki muut minun ikäiset voivat tulla ja mennä, tehdä ja jopa nauttia. Kaikki ne jotka jaksavat. Jotka ovat elävien kirjoissa.