Hah. Vitun hyvin alkanu vuos 2008. Ei vissii ollu yhtäkään päivää, jolloin mua ei olis sattunut henkisesti.
Mutjoo, nyt mun on aika alkaa unohtamaan. Ihan oikeesti. Mä en ansaitse tollasta kohtelua keneltäkään, oon tajunnu sen tässä näin.
vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä kun liiankin kauan jaksoit mua.
Kevät tulee, maaliskuussa alkaa työharjottelut ja sitte kohta sen jälkee kesäloma. Syksyllä en enää muistakkaa miltä musta nyt tuntuu. Kaverit ja harkat auttaa mua unohtamaan ja jaksamaan, mä tiiän sen<3
ja illassa on lupaus kesästä.
<3:lla Johanna, jota kipu vaan kasvattaa
p.s anteeks nyt ihan kamalasti, jos jotakin tällänen "avautuminen" ärsyttää!!