Haamuni viereeni
tulla tupsahti.
Palasi häämatkaltaan.
Itki verta,
kyynelsilmin karjui
ärtymystään miheensä.
Kuuntelin värähtämättä
haamuni napinaa.
Kun äkkiä,
odottamatta,
sormeakaan nostamatta.
Nauru
kupliva
ilmoille kajahtaa
vatsanpohjasta aivan.
Voimistuu.
Kun hölmistyneenä
haamuni katsoo
minua harmailla silmillään.
"Mikä hätänä?" kysyn.
"Olet vapaa!"