IRC-Galleria

Rupesi tässä mietityttämään että mitkähän ovat fiilikset kun itse täytän 18? Mietin että miltä tuntuu olla 17v. Eihän tämä ikä tunnu oikeastaan miltään, fiilis ei ole kovinkaan "iso", joten mielessäni pyöriikin kysymys: "Mikä vitun ikä on 18??!?!"

Vaikka jotkut ehkä mieltävät täysi-ikästymisen aikuistumiseksi ja henkiseksi kasvuksi, mietin että olenko yhtään aikuisempi vuoden päästä, kuin olen nyt. Kääntyykö aivoissani joku vipu joka sanoo "naks", ja olen aikuinen ja osaan käyttäytyä kuin aikuinen. Onhan eri asia käyttäytyä aikuismaisesti, kuin olla aikuinen tai täysi-ikäinen.

Mitä täysi-ikäistyminen edes tarkoittaa?
"Saa juoda viinaa!" on varmasti monen nuoren ensimmäinen ajatus. Tietysti tietyt yhteiskunnalliset rajoitteet vähenevät, mutta muuttuuko mikään esimerkiksi läheisissä? Muuttuvatko tähän mennessä vanhempien kommentit siitä kuinka "olet vielä alaikäinen" mihinkään? Tuleeko tilalle "vaikka olet täysi-ikäinen, ei se tarkoita että olet aikuinen." -lause?
Miten lapsi muuttuu vanhemman silmissä tämän ikävuoden saavutettuaan?

Loppujen lopuksi lapset ovat kai aina lapsia, ainakin vanhemmille. Mutta ei kai lapsia pidä koko elämäänsä suojella. Kun lapsi vihdoin kohtaa maailman sellaisena kuin se on, voi olla pelottavaa ja vaikeaa lähteä maailmaan yksin, kun silmien edessä on koko elämän ollut verho, joka on estänyt näkemästä missä kuljemme. Pitäisikö lapsi totuttaa maailmaan jo ennen täysi-ikästymistä?

Enkä tarkoita nyt sitä, että tungetaan soppakauhalla viinaa soppatorveen ja huudetaan vaimolle: "TÄSSÄ ME VAAN VÄHÄN TÄTÄ AIKUISUUTTA MAISTELLAAN!"

Tarkoitan, kannattaisiko lapsille asettaa eteen luottamustestejä, joilla sekä vanhempi, että lapsi saa määritelmän lapsen aikuistumisesta ja kypsyydestä. Pystyykö hoitamaan asian "kunnialla", ilman pettymyksiä. Eikö silloin vanhempikin pystyisi luottamaan lapseen täysi-ikäistymisen edessä?

Näissä kysymyksissä lähestyn täysi-ikäisyyttä, ja ehkä aikuisuutta.