Ei laukkaa runoratsu,
ei riimiä suolla pää.
On runosuoni tukossa
ja ulkona paska sää!
Vittu ku on tylsää,
ei jaksa välittää.
Muistoja kelaan vaan,
on tääkin elämää.
Sohvalla makaan,
en mitään tunne,
sua ikävöin,
mietin, mitä väliä?
Sulta halusinko sääliä?
En tiedä enää.
Kas, aukesi runosuonikin!
Kuka seuraani penää?
Äiti, älä viitsi,
en jaksa pedata,
Tahdon olla rauhassa,
nukun kuitenkin sohvalla.
Tehtiin mulle tänään manikyyri,
lälläslää!
Toivon olevani huomenna tyyni,
STRESSI KYNNET HÄVITTÄÄ!!
Ai saamari! Joojoo!
Pedataan sitten!
Ankeana kävelen
luokse lakanan homeisen.
Tänään meillä oli konsertti
kesti 6 minuuttia.
Ei Michael Row ollut enää hitti!
EI NAURUA! Vain taputuksia. :/
Järkytystä tätä kestä en.
Mahtanenko selvitä?
Ismon syytä kaikki, tiedän sen.
MUMMOT KAIKKI ELVYTÄ!
(niin tylsältä näytti)
Hohhoijjaa on tämäkin "runo".
Ystävänpäiväkin oli aika ujo.
Sain kyllä muutaman toivotuksen.
Ja ehkä pienen halauksen.
Mut se tärkein puuttui, PERKELE!
Luovuttamaan suostu en.
Nyt lopetan
ennenkuin mut murhataan.
Nyt lähtee mamma markkinoille
en keksi mitään rimmaavaa.