IRC-Galleria

Huulilleni jätit hennot
kolme sanaa täydelliset.
Sen mukana tunteen, jonka
haluan pitää
aina.

Jos vain voisin
vakuuttaa sinut,
jos vain voisin
sanoa sen niin
että ymmärrät.

Yksinkertaisesti:
rakastan sinua.

Nyt tuntuu
kuin olisin pieni,
mitätön, surkea.

Häpeän värit
maalattu kasvoilleni.

Tahdon kadotaÂ…

Taas on onni olla.
Ottaa uusi norsun askel
kohti tuntematonta.

Kääriä unelmat
pakettiin, odottaa
yllätyksiä.

Ollapa taas numeron
verran aikuisempi.

Kävelin ohjelmoinnin luokkaan - hieman myöhässä.
Antti katsoo mua tyhmästi. Napsautan
sormiani sen naaman edessä ja kävelen paikalleni.
Ope: "Ja heti tuli läsäristä poskelle! Se on
oikein! Pomo tuli luokkaan! Saadaan vähän
järjestystä tähänki porukkaan."

Ja hämmennyin jopa sen verran että kirjoitin
käyttäjäntunnukseksi "Pomo01" xD

Pitkän tähtäimen
tarina on helppo
kertoa ennalta.

Kaunistella
karkeaa polkua,
sanoa silkkitieksi.

Luulen kuitenkin
onnistuvani.

Olen tehnyt runoja
kaipauksesta.
Pukenut sanoiksi
ahdistukseni,
ja iloni.

Nyt kuitenkin huomaan
että tätä tunnetta
en osaa kuvailla.
Se on sitä kaikkea yhtä aikaa.

Sillä on kuitenkin sana.
Se on kaunis sana,
ja se sana on
rakkaus.

Hilla: "Piti sanoa allerginen reaktio, mutta sanoinkin vahingossa allerginen erektio."

Jonna: "Millainen sitten on allerginen erektio???"

Hilla: "No... Mieti jos joku on vaikka omenoille allerginen, ja se syö niitä vahingossa, ja saa siitä erektion."

Jonna: "Vähän helmi! Uus viagra!!!!"

Hilla: "Joo! Se menis konkurssiin!"

Ville: "Miettikää sitten jos omenat siirtyis apteekkeihin..."

Jonna: "Joo, ja tarvisit reseptin, että voit ostaa omppuja."

Hilla: "Mut miettikää jos jollain on pihassa omenapuu!"

*naurua*

Janne: "Sitte mennään viiskymppisenä häpeillen apteekkiin: 'Kolme omenaa...' "

Perskule, kun aika rientää, lentää,
aivan kiitää ohitsemme valuu sormien
välistä, katkera tunne varastettu aika
takaisin tuokaa.

Aivan pimeää
kunnes kirkas valo
taivaalta
valaisee sinut, minut,
muutkin.

Sitten jyrinä, kuin
revitty
ois taivas palasiksi.
Alkavat pisarat putoilla
ja kasvavat luonnon
aploodeiksi.
Kasvaa, kasvaa, voimistuu!

Mitä tehdä
kun luonto
vaatii revanssia?

Pitää ruveta pohdiskelmaan useammin, kun kerran noin paljon herättää keskustelua tuo edellinen merkintä. :D

Vai pitäisikö noudattaa erään henkilön pyyntöä:
"Jonna, älä ajattele. Se ei sovi sulle." xD