Ehkä tää on omatunto jonka mä oon kadottanu,
ehkä tää on syyllisyys joka mua on kuumottanu, ehkä tää on sisäinen
ääni joka on huutanu, ehkä tää on jotai jonka mä oon tukahduttanu.
Nikotiini herättää ja kofeiini lämmittää mieltä, ei voi kieltää etteikö sen
takii ei särkis pää. Mut jollain pitää taistella nälkää vastaan.
En mä jaksa raksa safkaa, vaik mä tiedän et se kostaa. Ois kait helppo
hukkuu masennukseen, kun on liian väsyny nukkuu. Tosimies ei osaa itkeä
itteään uneen. Näkökenttä on sumee, mut mä tunnen et muutos tulee.
Siellä paistaa aurinko mut ulos mä en haluu mennä, sää ei mieltä kevennä.
Mä kirjotan sen esiin mikä sydäntä painaa, kivenä hiertää kengässä ja päässä
kasvaimena painaa ajatukset kasaan. Sataa rakeita mun sisään, lisää tuskaa
joka sekunti. Viis hunttii taskus ja kuus tonnii laskui. Mut rahal ei pysty tätä
selittään, ei se oo yhtään mitään, mut kun ehkä tän kaaoksen heijastuma peiliin.