"Saat sydämeni särkymään,
sieluni repeytymään
ja kyyneleeni valumaan.
Ajatukseni eksymään,
pääni pirstoutumaan
ja silmäni palamaan.
Korvani kuulemaan kaiken väärin.
Kaiken tämän teet, ja varastat vielä uneni.
Sulkisitko kyyneleeni sydämeni sirpaleiden kanssa
tuhansien lukkojen taakse
ja hävittäisit avaimen,
Olisitko niin kiltti, kiitos?"
Miksi kaiken luonne on, että se saattaa hetkessä muuttua suuntaan tai toiseen, riippumatta
kenestäkään? :<<
Ja unetkin viedään.