Enkä milloinkaan tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin.
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää.
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis.
Minkäläinen tie, sulle annettiin..
Niin kaikki ohikiitävää,
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Kaikella on tarkoituksensa. Uskon niin nyt.