Jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut.
ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut.
Ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan,
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee.
Sua aina rakastan.
Tahdon susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeeesti enää nää.
En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.
Olet joka ikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.
Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.
Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut,
sulle kadulla puhunut.
Hiljaisuutena öissä,
ääriviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.
Saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää.
En tahdo irtikään päästää,
siis ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin.
Olet jokaikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut.
Oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.
Ei sua minusta voi erottaa,
jäät osaksi mieleni maisemaa.
Kiitos
kun olit totta hetken.
Nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se ois kuvitelmaa.
Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeää valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.
Oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi oisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.