Sen sijaan, että meidän pitäis yrittää säädellä sitä mitä ihmiset sanoo, meiän pitäs oppia sietämään myös pahinta vihapuhetta, koska mitä enemmän tiettyjä sanoja tai puheita kielletään, sen suuremmaksi niiden vaikutus kasvaa. Ihmiset tulevat aina käyttämään sanoja, jotka toiset ihmiset tulkitsevat loukkaavina, juuri niiden loukkaavan vaikutuksen takia. Ja jos vihapuhe voidaan tulkita ihmisoikeusrikkomuksena, eikö puheen rajoittaminen sitten ole sitä? Voisi kuvitella, että puhuminen on aika alkeellinen perusoikeus JOKAISELLE ihmiselle. Valkoinen, musta. Terve tai vammautunu.
Katsellaan tätä käytännössä. Talouksissa joissa "pahapuheisuus" (en tunne moista asiaa) on ankarasti rankaiseva teko, ollaan hyvin herkkiä millekkään "pahalle puheelle". Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa jonkun asteiseen väkivaltaan. Oikeusjuttuihin, tai ihan vaan riitelyyn.
Laajemalla kaavalla voitaisiin katsella vaikkapa muslimi-voittoisia maita, kuten Irak.
Pilkka islamin uskon pyhiä henkilöitä kohtaan johtaa usein vakavaan väkivaltaan. Tappamisiin, terroritekoihin. Asiat on toisin sanoen täydellisesti, ihanteellisesti jopa. (Ainakin mitä ilmeisimmin Braxin mielestä, ja monen muunkin. Ikävä kyllä.)
Kaiken lisäksi, Brax ilmeisesti näkee vain muutamanlaista rasismia jota tämä uusi laki koskisi. Muslimi- ja mustavihaista rasismia, nimenomaan. Eikö sitten mustia jotka pilkkaavat valkoisia (tai ketä vaan), pitäisi rankaista? Tottakai. Mutta se rankaisu voidaan myös tulkita rasistisena tekona. Paradoksi!
Näin yleisesti ottaen, ihmisiä pitäisi käsitellä ihmisinä, ei mustina ja valkoisina. Miehinä ja naisina. Musta-valkoinen on elitistin maailma, heh. Aika hyvä juttu, vai mitä?
Jokainen tekeköön omat johtopäätöksensä, mutta näin mä näen asian.