Englantilaismies halusi oppia puhumaan venäjää muuttumalla itse venäläiseksi. Hän matkasi maailman parhaimman aivokirurgin luo ja kysyi, olisiko se mahdollista.
- Se järjestyy kyllä, kirurgi sanoi. Meidän pitää vain poistaa 20 prosenttia aivoistanne.
Mies suostui tähän ja antoi luvan leikkaukseen. Mutta kun leikkaus oli tehty, kirurgi odotti miehen heräämistä nukutuksesta erittäin huolestuneen näköisen.
-Olen hirveän pahoillani, mutta meille sattui paha virhe tehdessämme leikkausta, kirurgi sanoi. -Poistimme erehdyksessä 80 prosenttia aivoistanne.
-Det gör ingenting, vastasi mies.
Ei kovinkaan viehättävän näköinen mies pyysi tarjoilijaa viemään pullon punaviiniä harvinaisen upealle naiselle joka istui yksikseen. Tarjoilija vei juoman naiselle ja sanoi, "Tämä on herrasmieheltä joka istuu tuolla", ja osoitti kohti miestä joka nyökkäsi.
Nainen katsoi kylmästi viinipulloa muutamia sekunteja, jonka jälkeen hän päätti vastata miehelle. Tarjoilija joka odotteli vastausta lähellä otti viestin naiselta ja toimitti sen miehelle.
Mies luki viestin. Siinä luki, "Jotta voisin hyväksyä tämän juoman, teillä pitäisi olla mersu autotallissa, miljoona pankkitilillä ja 20 senttiä housunlahkeessa".
Luettuaan viestin, päätti mies vastata. Hän taitteli viestin, antoi sen tarjoilijalle ja pyysi tätä toimittamaan sen kaunottarelle.
Nainen luki viestin, "Neidille tiedoksi, kaikki ei ole silti miltä ne näyttää. Minulla on Ferrari, Porsche autotallissani Ranskan rivieralla ja Rolls Royce sveitsin alppimajallani. Minulla on yli 5 miljoonaa euroa tililläni käteisenä ja yli 20 miljoonaa euroa sijoituksina. Mutta edes noin kauniin naisen takia en ole valmis leikkaamaan peniksestäni 5 senttiä pois. Joten lähetä pullo takaisin".
Isä oli sitä mieltä, että 14-vuotias poika olisi jo tarpeeksi vanha naisiin. Isä antoi pojalle kympin, ja käski mennä kaupungille huoriin. Lähtöaikeissa pojan mummo kysyi, minne poika oli menossa. Pojan kerrottua asiasta mummo ehdotti, että poika panisi häntä keittiön pöydällä, niin rahat säästyisivät tupakkaan. Näin tehtiin .Illalla, kun isä tuli töistä kotiin, poika veti tupakkia tyytyväisenä pöydän päällä.
- No miten meni? Pääsitkös poikuudesta? isä kysyi.
- Panin mummoa, niin rahat säästyivät tupakkaan.
- Sinä sairas poika! Pitikö sinun mennä minun äitiäni panemaan?!!?
- Panethan säkin mun äitiä harva se päivä! poika puolustautui.
Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he
päättivät käyttää siitos isää saadakseen perheensä alulle.
Sinä päivänä kun siitos isän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi:
- Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian.
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
- Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut...
- Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti.
- Niinkö? valokuvaaja kysyi. No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin.
- Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä
aloitetaan? rouva Virtanen kysyi punastellen.
- Jättäkää kaikki minun huolekseni. Valokuvaaja sanoi. Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä.
- Kylpyammeessa, olohuoneen lattialla?! Ihmetteli rouva Virtanen. No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut.
- Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä.
- Toivottavasti tämä hoituu nopeasti. Nielaisi rouva Virtanen.
- Rouva hyvä, minun työskentely tottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa.
Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen.
- Niinpä tietenkin. Rouva Virtanen myönteli. Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.
- Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa.
- Ei kai! Rouva Virtanen ihmetteli.
- Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä. Valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.
- Hän oli vaikea...? Rouva Virtanen kysyi varovasti.
- Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman
hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin.
- Siis muut ihmiset näkivät?! Rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.
- Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin.
Rouva Virtanen nojasi eteenpäin.
- Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?"
- Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin.
- Kolmijalan? Rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
- Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän pyörtyi."
Äveriäs Espoolaismies ajeli eräänä iltapäivänä Porschellaan kohden kotiaan,
kun hän havaitsi kahden säälittävän näköisen vantaalaisen somalimiehen
syövän ruohoa tien pientareella. Mies pysähtyi, harppoi puhuttamaan miehiä
ja kysyi:
- Miksi te syötte ruohoa?
- Meillä ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan, somaleista toinen vastasi. - No
tulkaa mukaani asunnolleni, mies ehdotti.
- Mutta minulla on myös vaimo ja kolme lasta, somali vastasi. - No,
ottakaa heidätkin mukaan, herrasmies sanoi.
- Mutta entä ystäväni? ensimmäinen puhuteltu somali kysyi. Mies kääntyi
toisen miehen puoleen ja sanoi:
- Sinäkin voit tulla asunnolleni.
- Mutta minulla on vaimo ja kuusi lasta, hän epäröi.
- No, ottakaa heidätkin mukaan, herrasmies sanoi.
Herrasmies tilasi perheille invataksin ja sitä odotellessa somalimiehistä
toinen sanoi:
- Olette kovin ystävällinen. Kiitos, että otitte meidät mukaanne. - Ilo on
kokonaan minun puolellani, herrasmies vastasi.
- Pidätte varmasti paikastani. Ruoho on lähes polven korkuista.