Oi beibe, kuinka mä sua rakastankaan!
Miksi olin narri, ja menin lankaan?
Etkä muka lempeäni koskaan huomannut,
suurta kaipuutani merkille pannut?
Enää en voi niittää mä rakkauden viljaa,
jo kohta rydyn, on punttini hiljaa.
Taakse jääneet on auringonlaskut,
ja rusketusraidoista kertovat kaskut.
Yksin ikkunasta katselen kuuta,
kaipaan kättäsi, silmääsi, suuta!
Joka aina ennen suudelman antoi,
korren rakkauden kekoon kantoi.
Herkkä kyynel pitkin poskeani vierii,
sydämeni rinnastani ulos jo kierii!
Tule takaisin, mä sua rakastin!
Nyt vain on mummoa täynnä pakastin!
Miks annoit toisen koskettaa sua sinne,
Tiesithän kyllä itsekin minne!
Miks annoit toisen sua rakastaa,
luulitko että mä en tietää saa?