IRC-Galleria

vitsi mikä ilta/yö... tajusin jälleen kuinka vitun lapanen musta on tullut ton ihmisen kans ja varsinkin sen jälkeen kun muutettiin kotkasta yhdessä pois... mie leivon melkein päivittäin ja nautin siittä... nautin myös saunomisest melkein joka ilta ja jopa perjantai iltaisin mielestäni paras tapa rentoutua on käydä saunassa ja vetää olo asu päälle, villasukat jalkaan ja leiriytyä sohvan nurkkaan katselemaan telkkaria kynttilöiden valossa röhnöttäen rakkaan paskiaiseni (jota myös aviomiehekseni kutsutaan). kainalossa (miettikää et mie joka oon aina oikeasti inhon ylikaiken jopa sanaa "romantiikka" nautin siitä et välil fiilistellään kynttilänvalossa kainalokkain :O ) ... ennen oisin varmasti ollut helvetinmoisessa kuumees jos en ois lähten joka perjantai radalle säätämään humalassa.... tai sit musta alkaa tulee vanha.... :O mut tänne ku muutettiin ni ymmärsin et oikeasti parasta on aivan tavallinen ja helvetin tylsä arki ihmisen kanssa jota oikeasti jja aidosti rakastaa.... mien vaihtais päivääkään nykyisestä elämästäni pois, en ees niit huonoja vaikka niit on hiukan enemmän ku hyviä .... se on se et asenne pitää olla oikea ni mikään asia ei oo ongelma ja varsinkaan jos siitä ei tee itse ongelmaa itselleen... mut en mie ois viel muutama vuosi sitten uskonut ja olisiin varmaan nauranut paskasesti jos joku ois mulle ennustan näin tapahtuvan ja et varsinkaan tuon ihmisen kans muutan tänne ja jätän kaiken tutun ja "turvalisen".... kotkasta oon koko elämäni halun vittuun mut en oo uskaltan muuuttaa sielt pois ku en oo uskon et pärjäisin muualla.... ukko sano mulle ku lähettiin ajaa kotkast tänne et oon hullu ku sen kans tänne muutan kaupunkiin mist en tiedä et mis tälläinen kaupunkii suomes on.... mut mitä lähemmäs tultiiin meidän uutta kotia muuttokuorman kans ni sitä rauhallisempi olo mul tuli... kun päästiin tänne asti ja ensimmäistä kertaa astuin tost ulko ovest ni jumahdin vain tuijottaa tätä torppaa sanattomana ja miettien "mitä vittua mie tääl teen... mie joka monien mielest kuuluis ongelmajäte astiaan.... eka viikko tääl asues meni siin tunnetilassa et oon vaan lomalla ja hetken päästä palataan takas kotkaan mut nyt ku ollaan tääl asuttu yli kk ni voin jo sanoa et mikään ei sais mua palaa kotkaan asustaa ja elää.... mul on muutamia ihmisiä kotkast ihan vitunmoinen ikävä mut ei sitä elämää mitä siel eletään oo yhtään ikävä... tänne muutto oli meille helvetinmoinen riski ja sovittiinkin ennen muuttoa et tullaan kattoo tääl asumist eka vuodeks ja mietimme sit uudelleen et jäämmeks tänne vai mihin laumamme suuntaa seuraavaks mut nyt sekin sopimus on täysin unohdettu... mikään ei sais meit täält muuttaa mihinkään.... tää on meidän ensimmäinen yhteinen koti josta pikkuhiljaa tehdään meidän näköstä.. täällä on sitä kaipaamaamme rauhallist ns normaalia elämää ilman turhaa säätämistä.... tänne muutto teki meille pariskuntana hyvää mut myös yksilöinä.... jopa eppu on täysin erillainen kissa tääl ku vertaa siihen millainen oli ku kotkassa asuimme.... nyt koemme et oomme siellä mis kuuluukin.... mut joo... kyl mua silti ärsyttää ku ihmiset hokee sitä et kuinka ylpeitä ovat meist ku oikeasti muutettiin eikä vaan puhuttu vaikka kyl varmast moni meidät tunteva ihminen mietti kotkassa et myö vaan puhutaan et todellisuudessa olla mihinkään sielt muuttamast... mut meille sil ei oo vitunkaan välii mitä muut miettii elämästämme ku ei myö muille eletä vaan itsellemme ja ehkä pienesti toisillemme... mut kotkassa ei oltu onnellisia ja tääl ollaan.. kyl myö vitun tyhmii ihmisii ollaan mut myö jos ees ruvettais täs kohtaa mietti kotkaan paluuta ees pienest ni myö oltais siinä täysin idiootteja.... ei ei ei..... elämä ei oo mitn ruuusuil tanssimist meillä täälläkään mut meil vahva luotto siihen et kaikesta selvitään YHDESSÄ!!! "ilman sua ei olis muakaan" <3 mut nyt taidan lopetella tän avautumisen ja kömpiä pikkuhiljaa peitonalle joka on muuten yks parhaista asioista ku voi kömpiä illan päätteeks sänkyyn nukkuu puhtaisiin petivaatteiiin eikä tarvi nukkua kellaris patjalla hiekkaa perseen alla hiirien rapistelles vieres roskapussin kimpussa... elämä on valintoja ja tänne muutto oli meidän valintamme johon kellään ulkopuolisella ei ole nokan koputtamisest... aikuinen ku on ni saa aivan itse päättää mitä tekee jne ilman et keneltäkään tarvis lupaa pyytää ... senkin oon miehen kanss vast oppinut et aikusen ihmisenkään ei tarvitse pärjätä ongelmiensa kans yksin... aikuinenkin voi pyytää apua.... no niin mutta jooo... öitä <3 ps. monille ns normaaleille tää mun nykyinen elämä ja arki täällä on normaalia mut mulle tää kaikki on aivan vierasta ja uutta koska mun elämä menneisyydessäni on ollut kaukana tavallisesta.... jopa leipominen ja ruuan laitto on varmasti monille muille pieni asia mut mulle iitselleni helvetin iso ja merkityksellinen.....en mie oo koskaan ajatellut et esim voisin nauttia perunoiden kuorimisesta et saa tehtyy perunamuussia mut mulle se on terapeuttista henkisesti eikä haittaa yhtään vaikka kädet tärisee viikon sen jälkeen ku oon kuorin melkein kaks kiloa perunoita aamutuimaan... se on nautinto eikä mitn pakko pullaa niin ku ennen oli et söin vain siks et pysyn hengis ja jos ruokaa satuin tekee itse ni yleensä tein vaan jtn nopeaa mut tääl nautin ku saan käyttää ruuanlaittoon vaikka kaks tuntia.... toisaalta ei tääl maalla asuessa oo mikään kiire mihinkää ni aikaa on ruuantekoonkin paneutua.... :)