IRC-Galleria

15-16.1.2009

Jonnen tarinatuokio:

Vientiane. Saavuimme pitkän matkan jälkeen vieläkin piinallisempaan rajasäätöpaikkaan, josta hommasimme kuukauden viisumit Laosiin. Otimme taksin Laosin pääkaupunkiin Vientianeen, jossa valuutanvaihdon jälkeen meistä tulivälittömästi miljonäärejä! Kuumotukset olivat valtavat kun etsimme sopivaa guesthousea miljoonat taskussa! Lopulta löysimme hyvän kämpän jossa päätimme budjata pari yötä.

Kaupungilla kierreltyäni huomasin nopeasti kuinka Laosin kulttuuri on täysin erilainen kuin Thaimaan. Uskon että Vientiane on maailman rauhallisin pääkaupunki! Ei minkäänlaista hälinää missään, musiikki ei pauhaa, ei ärsyttäviä pukukauppiaita tai muita krääsäntuputtajia, sekä hyvin pieni kaupungin keskusta. NICE! Illalla lähdimme tutustumaan paikalliseen yöelämään. Eräs taksikuski ehdotti Future-nimistä yökerhoa, jonne huljautimme tuktukilla viidessä minuutissa. Paikka oli täysin överi joka suhteessa! Olimme ainoat länkkärit koko paikassa, musiikki soi häiritsevän kovaa, oksennus haisi baaritiskillä ja infernaaliset laservalot sokaisivat silmät. Vaalean ihon ja hiusten lisäksi erotuimme joukosta myös pukeutumisella: Meillä oli rennot hupparit ja farkut jalassa kun taas muilla suorat housut ja kauluspaita. Sisällä ei saanut edes röökiä vetää, mutta silti joku pukupäinen iso kiho tuprutteli paksua sikaria pöydässään. Vanhuksella oli kaiken lisäksi lauma nuoria naisia seuranaan. Äijä oli kenties paikallinen korruptoitunut poliisipäällikkö? Vedimme bisset nopeasti naamariin ja lähdimme hyvin äkkiä paikasta pois. Sinne meillä ei ole enää mitään asiaa..

Seuraava yllätys koitti kun iski aivan hirveä nälkä. Kello oli noin 11 illalla, mutta... koko kaupunki hiljenee ja sulkeutuu niihin aikoihin. Tunnin kierreltyäni tyhjällä vatsalla pitkin katui ja kujii etsien ruokaa olin jo luovuttaa. Olin raivokohtauksen partaalla, kunnes saavuin johonkin ranskalaisten viinimestaan. Paikka oli niin kliseinen kuin olla ja voi: Tietysti kukaan ei halunnut puhua englantia, sekä kaikilla oli toisessa kädessä tupakka ja toisessa viinilasi. Tässä vaiheessa verenpaine oli jo vaarallisilla leveleillä, kunnes viimein joku ranskalainen suostui puhumaan. Ystävällinen heebo suostui auttamaan ja tarjosi patongin, vieläpä täysin ilmaiseksi. Ilta oli pelastettu!

Seuraavana päivänä tilasimme bussiliput Vang Viengille, johon oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna. Sitten lähdimme kaupungille katselemaan mestoja ja kävimme Victory monumentilla. Jotain hienoa ne ranskalaisetkin sai tänne tehtyä! Yksi ihmetyksen aihe oli myös valtavat Neuvostoliiton liput joita on joka puolella! Sirppi, vasara ja kommunismi elää ja voi hyvin edelleenkin. Matkustimmeko aikakoneella 20 vuotta menneisyyteen? Ehkäpä..