Vieno hymysi, kun olet onnellinen. Ja sen hennon ruumiisi, jossa vielä kesällä riitti voimaa voittamaan minut.
Kesällä ei työtkään innostanu, koska odotin pääseväni luoksesi joka päivä. Se oli ihanaa.
Sie olit miun palkinto ja lohduttaja. Ihminen, jonka avulla pääsin yli edellisistä asioistani.
Se oli sitä aikaa.
Nyt ne on kauniita sanoja, jotka kaikuvat tyhjyydessä ja ivaavat minua.
Silti ne kauniit asiat haluan muistaa sinusta.
Todellakin. Esirippu laskeutuu, esitys päättyy.
Minä kumarran ja poistun.
ehkä vielä kerran kuulen aplodit, sinun äänesi.
Se olisi huipentuma, jonka näyttelijät tahtovat kuulla.