Täällä olen, en mitään voi. Ihmisiä kaipaan ja ikävöin. Mut joskus oli aika irroittautua ja jatkaa, ei elämä aina jatka sitä ikuista matkaa. 5 tuntia on ikuisuus, mut se saa sinut minne vain. Pois, pois tästä kaikesta, turhasta. Nyt olen kotona, Tampereella, vain odotellen aurinkoa ja lämpöä. Toivoen kaiken turhan loppuvan, tämän kiireen ja levottomuuden.
Mutta kaikki on aina hyvin, aina löytyy joku, johon luottaa sydämensä ja asiansa. Kiitos maanantaisesta, se aina auttoi. Nyt taas jaksan ja unelmoin, lämmöllä muistellen kaikkia, jotka ovat elämääni eksyneet vuosien varrella.
Röyksoppia kuunnellen menee päivät. Vain muistellen menneitä hetkiä, vain kuukauden takaa.
Harvoin on tunteet nousseet pintaan musiikin ansiosta, nyt kävi näin :D