Muistot palaavat mieleeni. Kuin haluten tulla taas muistetuksi, vaikka minä ne hautasin, 6 jalkaa syvälle aivojen kätköihin.
Mutta ne eivät halua kuolla vaan kaivavat reittiä ylöspäin, pois alijatunnasta.
Olen jo huomannut sen vaikutuksen. Olen vain hiljaa ja muistelen menneitä, inholla.
Ehkä minäkin joudun taas elämään ne. Sitä odottaessa minä olen,
eli siis siis hengitän, kuin viimeistä päivää.
-Nauttien näistä hetkistä.