IRC-Galleria

He olivat olleet erossa vain hetken, mutta se tuntui heistä ikuisuudelta. He katsoivat kaihoten toisiaan joen yli, niin suuren esteen näiden kahden tiellä. Mutta rakkautta ei voita mikään, joet väistyvät ja välimatkat tuntuvat mitättömiltä, kuitenkin saavat olla yhdessä ikuisesti, niin onnellisia ja niin rakastuneita. Toinen toistaan tukien läpi elämän, kuolemaansa saakka.

Keskusta on rauhallinen, tylsää yksin olla. Olisitpa täällä, vierelläni kiertämässä tätä kaupunkia.

Vieno hymysi, kun olet onnellinen. Ja sen hennon ruumiisi, jossa vielä kesällä riitti voimaa voittamaan minut.
Kesällä ei työtkään innostanu, koska odotin pääseväni luoksesi joka päivä. Se oli ihanaa.

Sie olit miun palkinto ja lohduttaja. Ihminen, jonka avulla pääsin yli edellisistä asioistani.

Se oli sitä aikaa.

Nyt ne on kauniita sanoja, jotka kaikuvat tyhjyydessä ja ivaavat minua.

Silti ne kauniit asiat haluan muistaa sinusta.

Todellakin. Esirippu laskeutuu, esitys päättyy.

Minä kumarran ja poistun.

ehkä vielä kerran kuulen aplodit, sinun äänesi.

Se olisi huipentuma, jonka näyttelijät tahtovat kuulla.

Ei päivä pääty nauruun, sen päättää musta varjo, joka vain kaivaa reittiä päähäsi, sinä itket ja huudat, mutta silti se tahtoo ottaa sinut mukaansa. En tahdo!!

Uusi vuosi lähestyy ja vuosikymmen vaihtuu. Jos ens vuosi olisi parempi, tosin alkuvuotta en tahtoisi vaihtaa koskaan pois, silloin olin vielä onnellinen ihminen. Mutta eteenpäin mennään, aikuistumaankin pitää alkaa pian. Mutta tylsäksi en tahdo ;D

Unelmasi? Se on sinun tulevaisuutesi. Se vaatii kovaa työtä, jotta sen saavuttaisi, mutta lopulta sen voi saada.

Tulevaisuuteni on hämärä, mutta voin jo nähdä sille suuntaviivat. Ne johdattavat minua eteenpäin, päivän kerrallaan.

Ah, kaverit ovat tämän elämän ihanuus, ne harvat joihin luottaa ja uskoa. Aina kun kaipaa.

:D

Jaa, hauskaa iltaa teillekin..

Minä meen tekemään jotain jännää :P

Haluan vain päästä täältä pois, äärettömän ulapan ääreen, Autiolle saarelle. Siellä minun olisi hyvä olla ja miettiä, tutkia sieluani syvempää. Siellä voisin taas hymyillä onnellisena, ilman tämän riistävän tuskan värittämää maailmaani.

Olen epätäydellinen.
Olen katkera.
Mutta vielä minä rakastan.
Mutta vielä minä jatkan.

Eräs kaunis päivä kaikki käy, kuin tanssi päällä ruusujen.

Se päivä on joskus, mutta ei tässä hetkessä. En usko sattumaan, on vain tapahtumaketju, joka jatkuu elämää myöten. Siihen loppuun, jota en halua vielä kohdata.
Mutta kaikella on tarkoituksensa. Se asia on liian raaka tajuttavaksi. Haluan elää onnellisena, ilman vastoinkäymisiä. Mutta ei minulle anneta mahdollisuutta.

Ja minä nöyrryn.

Ei konetta, ei aikaa sille. Kiinnostuksen kohteet nykyään muualla, erikoiselta tuntuu huomata asia.
Kesä meni, rahat myös.. Enkä tiedä, edes minne. Olen taikuri.

I accidentally shot myself in face. Yes it hurts, but I dont care a damn about the pain.
Pain keeps me in this world.
Like self-torture.
And I like it.

Koulu muuten tais alkaa tuossa keskiviikkona :P
et onnee vain kaikille jotka sinne taas joutui, mie seuraan perästä joskus.