IRC-Galleria

Tajutont, miten kaikki muuttuu yhtäkkii
Mis posse, back in the days seinii sottas
Tyhmä ku luulin, et vast kuolema erottas
En pois ottas yhtäkään muistoo
En unohtaa tuu yhtäkää katuu enkä puistoo
Muist välittäminen on arvokast ku kulta
Pidän mieles niin vaikeudet väistyy lopulta

Mitä elämält haetaan, nyt tiiän viimeistään
ja elän tätä päivää kuin viimeistä
En aio paeta, ei kukaan pärjää yksin
Rakkaut jaetaan, kans surui ja pettymyksii

Paremmalla tuulel jatkan skrivaamist
miten elämä voikaa itkettää ja naurattaa samalla
Kaikki omalla tavallaan muuttuu
Pitääki kasvaa lapseks ei voi juuttuu
Joltain motivaatioo puuttuu, väliin putoo
Ympäristö kuuro, ei kuule hätähuutoo
Elämä kovempaa ku luut on, aina välillä
mut täysillä, pitää painaa välillä
Välillä tuntuu ettei välii millään
Ei jaksa millään, mut en luovuta hevillä
Sillä saanut oikeet ihmiset kokoon
Edelleen samaa verta, niin ku vato loco
ja lopus kiitos seisoo, just teille
perheelle, frendeille. Saanu mut oikeille teille

Välil sataa niskaan, välil taas onnistaa
jotkut sekoo konista, mut meitsi hopista
Ja niin usein kelaan et mitäköhän
jos elämä ois yhtä pitkää humalaa vaan
usvaa vaan. Ei sattuis joka vanha haava
Kaikki rakkaus auttaa, ku elämä kuskaa vaan
saa hymyn huulille, ei pelkkää tuskaa vaan