Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään
jäät suru kasvoillasi
mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään
et päästä sun maailmaasi
onko se liikaa, kun mä tiedän
sä oot särkyvää
tuoko se liikaa häpeää?
Sä et oo ihmeellinen
sä oot vain pelkkä ihminen
kukapa meistä oisi,
kukapa oisi aina virheetön?