IRC-Galleria

elämä kulkee ylä sekä alamäkee,
joka päivä todellisuudest uuden palan näkee,
hiljalleen hahmottuu pienen ihmisen maailman kuva,
voi huoleton lapsuus et tiedä kuinka kaipaan sua,
ongelmat hiipii nurkis, tzekkaa joka kolkan takaa,
eilen puhuit ilostas, mut tänään ei löydy montaa sanaa,
toivot et kaikki muuttus takas entiseks,
aika kuluu muttet pystyy korjaan sitä niiku esineet,
löytyy huolii tressii kaikkee siltä välilt,
onks tää mejän tarkotus, tultiiks tänne häviin,
ikuinen kamppailu materiaa vastaan
mieli etsii vastauksii,
tuskas maas matelia kierii,
onks millään mitään välii, onks mulla tarkotus,
onks vastauseni eläin, vai onks se arvotus,
enkä oo antanu tarpeeksi, vai oonko liikaa saanu,
miksei tämä kysymysten paksu sumu taannu

ajattelen mun mielessäni, keitä mulla on mun vieressäni,
ajattelen mun olemassa oloo, ja kuinka kauas oon tullu kotoo

pidä varas aina, kato selkäs taakse,
vihan käsittely ihmisen haaste,
ne voi myrkyttää mielen sil media saasteel,
ja sit ku järkes tippuu ni ne ei poimi sua maast ees
vaikka huudat apua,
siks pidä sun lähellä jengi johon tukee sun aikas loppu äärellä,
vaikket voi päätellä vielä ehkä keheen luotat,
kuka sit loppupeleis ois sun puolest valmis kuolla,
se tulee ajankanssa, tajuut sen sit aikanas
elä nyt hetkee, turha huutaa perään haikaraas,
nyt nykyhetkes, menneet muuttuu muistoks,
muistot on ku sä temmelsit puistois,
ilosena pienenä lapsena,
nyt oot niin tuskissas, et näät kaiken kahtena
mut kyl se siitä ku iisisti ottaa
asiat ei koskaan järjesty ja seon totta