IRC-Galleria

Mä haluun kertoa, mitä mä oon miettiny näinä viime kuukausina
Jos sä luulet tuntevas mut, yritä elää edes päivä, mun elämää

herään aamul, enkä löydä kamojani
vaikee olla itkemättä, miksen pysy aloillani
liikaa paskaa, joutuu joka päivä kokee
enkä ongelmia löydä, oonko henkisesti liian sokee
mä etsin itseäni, eikä sitä mistään löydy
yksinäinen lapsi, aivois kiihtyy kova verilöyly
vastaan tulee ihmisiä joita en mä tunne
onko lääkkeist apuu, miksen hymyile, no sama mulle
koitan kiertää, ettei kukaan piilopaikkaa löydä
onko vaikeet olla menestyjä, siinä samal nöyrä
voit olla turhatunut, mutta sisält tosi vahva
silmiin sattuu, lapsi paljas, pakko nostaa onnen maljas
lapsillesi kerrot kuinka tyhjää täällä kiitää
vaikka kaikest itse päätät, niin ei sulle mikään riitä
me ollaan pelkkää massaa, jolla joku täällä leikkii
vaikka paljon kiusauksia, seuraa aina omaa reittii

voi olla väärin, mutta pakko täällä paljon sietää
sun omaa tietä, mitä vielä, asioista kiertää
voit olla omas itsesherra, mutta sunki pakko tietää
kaikki vielä lievää, päivien viemää

aamul herään, silmist kyyneliä virtaa
minkä takii olen ainut lapsi joka istuu hiljaa
vaikka vanhentunut, sisält silti aina nuori
miksi jengi tuomitsee, näkyy pelkkä ulkokuori
voin olla erilainen, ette pysty sitä muuttaa
yksin kaikkee vastaan ja lisää tarvii sankaruutta
pistää ovet lukkoon, ettei kukaan sisään pääse
vartijoita yksi, tuun aina pelkää et herääkse
kukaan ei tajua, miltä musta oikeest tuntuu
ystävätkin hävinneet ja miksen tästä voi parantuu
vaikee olla tyytyväinen, kaikki kaatuu niskaan
mistä saada päivän leipä, tienaa liian paskaa liksaa
vanhemmatkin ihmettelee, mut ei pysty huoltaa
kaikki liian tuskallista, enkä enää usko luojaan
pakko jotain tehdä, paikkaa ihmiselo työllä
meidän menetetyt sielut joku korvaa yksilöillä


ei enää herää, lapsi yksin sängys lepää
liikaa tuskaa nähnyt, en mä enää tunne ketää
taas jonkun aivan pakko jotain toista ihmist sortaa
katon ylös, sinne nousee lopult taivaanportaat
ei enää pysty uskoo, että täällä hyvä elää
ihmisiä kuolee, en tuu itkee sunkaan perään
tuun aina muistaa, siitä liian monii vuosii
katon peiliin, mua sisält joku kovaa ruoskii
valan vannoin, enkä siitä päästä irti
vaikka sattuu, mä koitan iskut kestää silti
eikä siitä, enää pysty palautumaan
mitäs menin silloin saatanalle avautumaan
mieli sumeni ja siitä kaikki paha lähti
vaikka koitin irtautua, sielu lopult ruumiin jätti
ei täällä pysty, leikkii mitään omaa pelii
luulin voittaneeni, mut itseäni petin