Lapio viettää hiihtolomaa Momolla Enäjärvellä :3. Päätettiin sitten eilen ilalla lähteä ajelulle Abawailla (Momon auto) cossiasut päällä. Poikettiin kaupan kautta ja meiltä tietysti kysyttiin että mihin naamiaisiin me ollaan menossa. Sanottiin että metsään. Ajeltiin puolisen tuntia ympäri Enäjärven KAPEITA metsäteitä kuunnellen mitä typerintä musiikkia, mm. Gakuen Heavenia ja Digimonia (lol).
Jonkin ajan kuluttua vastaan tuli keskikokoinen lumikasa keskellä tietä. Pysähdyimme miettimään seuraavaa siirtoamme, lumikasaa murhaavasti tuijottaen. Päädyimme seuraavanlaiseen ratkaisuun: otamme vauhtia ja ajamme kasan yli! Momo peruutti muutaman metrin ja lähti (vertauskuvallisten) sotahuutojen saattelemana ajamaan lumikasaa kohti. Matka katkesi yllättäen: olimme juuttuneet kiinni. Sudimme hetken paikoillamme ja päädyimme kaivamaan autoa irti lumikasasta, apuvälineenä Momon puinen Wabisuke-katana huotrineen. Vähän ajan kuluttua huomasimme, että vasemmanpuoleinen eturengas ei liikkunut laisinkaan. Keskityimme renkaan irrottamiseen jäästä ja lumesta. Siinä sitten kului ensimmäiset kolme varttia. Lepotaukojen aikana istuimme autossa karkkia syöden ja kavereille soitellen. Lopulta saimme tunkkia apuna käyttäen pyörän jälleen liikuntakykyiseksi. Sitten pitikin enää irrottaa itse auto. Noin puolen tunnin kuluttua soitimme Nunnulle (hän, joka vihaa autoja ja vielä enemmän niillä ajamista) ja kysyimme mitä hän tekisi tässä tilanteessa. Nunnu neuvoi laittamaan pyörien alle jotain, josta saisi pitoa. Tungimme toisen etupyörän alle ensimmäisen käteen sattuneen esineen, Wabisuken huotran, ja toisen pyörän alle havuja. Kokeilimme painaa kaasua, mutta mitään ei tapahtunut. Pian oikeanpuoleisesta eturenkaasta alkoi nousta savua. Vedimme huotran renkaan alta. Se oli kaunis näky...
Vielä hetkisen aikaa sekoiltuamme soitimme lopulta Momon isän apuun. Kerroimme tilanteen hieman kaunistellen. Saavuttuaan paikalle hän työnsi auton pois lumikasasta (yksin!! Emme Momon kanssa saaneet edes kaksin autoa irti!). Sivutieltä pois peruutettuamme osuimme lumipenkkaan JA JÄIMME KIINNI. Onneksi tästä selvittiin vain pienellä työntämisellä. Tähän kokko tapaukseen aikaa kului melkein kaksi tuntia. Raajoista meni tunto, mutta mitäs pienistä. Ajoimme kotiin, menimme suihkuun (kyllä, yhdessä xD) ja aloitimme Gakuen Heaven -maratonin. 13-osaisen sarjan katsomiseen taukojen kera meni n. 5 ja puoli tuntia. Menimme nukkumaan n. viiden maissa.
HUOM! Vakuutamme kaiken aineiston olevan täysin totta.