Tuo ketju merkintä jatkuisi pidemmällekin, mutta kiinnitin huomiota vain tuohon lauseeseen, mut onks tuolla lauseella jotain väliäkin kenties?
No joillekin on, minulle ei sitten pätkän vertaakaan.
En toivo kenellekään kuolemaa tai kärsimystä.
En halua vihata ketään enkä satuttaa heitä millään tavalla.
En halua nähdä kavereitani tai ketään ihmistä surullisena tai onnettomana.
Haluan olla kaikkien kaveri tai tulla toimeen heidän kanssa.
No tuo tosin ei ole mahdollista, mutta vaikka en tulisi jonkun kanssa toimeen en kuitenkaan puhu hänestä pahaa selän takana enkä kostaa hänelle vaikka olisi tehnyt mitä minulle. Tosin toinen asia sitten jos kaverilleni on tehnyt jotain.
Mutta yhtä ihmistä vihaan koko sydämestäni.
Välillä puhutaan muiden kanssa ja ajatellaan itsekseen, kuinka moni kuolisi jos ajatuksen voimalla voisi tappaa.
Joillakin kuolisi muutama henkilö, joillakin satapäin ihmisiä ja joillakin yksi tai ei yhtään.
Itse kuulun tuohon yksi tai ei yhtään luokkaan, koska haluaisin tappaa vain ja ainoastaan yhden ihmisen koko maailmassa.
Toi ihminen vaan on inhottavin koko maailmassa ja raastaa miun hermot riekaleiksi ja koettelee hermojani joka ikinen päivä ja yrittää pitää miut ikuisesti neljän seinän sisällä eristyksissä "epänormaaleista" kavereistani kuten hän sanoisi.
Tappaminen on kuitenkin (onneksi) rikos, joten pitää vaan oottaa et se delais vanhuuteen tai sit se kaks ja puol vuotta et pääsen häipymään tästä ahdistavasta talosta kauas pois.
Hän puhunut p*skaa minusta isälleni, minun kuullen tarkoituksella.
Hän on vaatinut aina minulta perusteluja kaikkeen, muttei itse anna mihinkään mitään perustelua tai sellaista jossa olisi mitään järkeä.
Hän on puhunut pahaa ja haukkunut ystäviäni minun kuullen ja käskenyt jättämään heidät.
Hän on saanut minut tuntemaan syyllisyyden tunnetta ja surua, syyttämällä kaikesta ja laittanut jo kerran niskoilleni syyn, että jos isä kuolee se on minun syyni.
Viimeisin kohta on puoliksi totta ja puoliksi ei. Isällä kun on haima- ja maksasyöpä (kuolemanvakava sairaus tuo haimasyöpä) niin hän ei saa sairastua yhtikäs mihinkään sivu tautiin, kuten flunssaan tai muuhun pikku tautiin, koska se voisi viedä isän sairaalaan ja sieltä matomotelliin ja sitä mie en toivo!
Isä on ainoa ihminen josta mie vielä pidän tässä talossa ja haluan mieluummin elää hänen seurassa, kuin tuon karseen vanhan haahkan kanssa.
En siis halua isän kuolevan, joten tietenkin minulle tulee syyllinen ja surullinen olo, kun äitini sanoo minun olevan sitten syypää siihen ja saa vieläpä isän sanomaan samaa.
Mutta minkä minä sille mahdan jos itse sairastun flunssaan tai vastaavaan?
Minkä mie mahdan sille että se tarttuu sit iskään ja iskän tila huononee?
Ratkaisu jolla tuo vältettäisiin olisi se, että olisin 24/7 omassa kotona niin kauan, että olisin täysi-ikäinen ja voisin muuttaa pois kotoa niin sitten se ei olisi minun syyni, mutta miten opiskelija jolla on elämä niin voi välttyä tulemasta kipeäksi?
Siis, vaikka lopettaisin kavereillä käymisen ja muun reissaamisen niin silti vaara olisi koulussa ja harrastusten parissa ja tietenkin julkisilla kulkuvälineillä.
Sitä ei voi vältellä. Se vaan on niin täys fakta et sitä ei voi kieltää.
Ainoa mitä voin tehdä on olla nyt terveenä ja se onkin tosi helppoa. Onneksi kuitenkin pahin flunssa- ja possunuha-aalto ovat ohitse.
Äitini on sairaalassa laboratoriossa töissä ja tietää myös mitä terveenä pysymyseen vaaditaan.
Eikö hän vain satu muistamaan sitä seikkaa, että ihminen pysyy niin kauan terveenä kuin mielikin on terve?
