IRC-Galleria

Elastisen levyltä yks biisi. Pia tietää mikä. :) Aloin sitten ajattelemaan omaa elämää ja miettimään mitä kaikkee siihen mahtuu. Paljon. Ja vasta 23 vuotta on eletty. Oonko mä oikeesti tällanen? Vai kusetanko mä taas itteeni niin kuin tässä muinoin? Onko kyseessä suurimman luokan itsekusetus? Jos vaikka oiskin, niin onko kuitenkin pääasia että mä oon tyytyväinen mun elämääni? Vai oonko mä tyytyväinen? En mä tiiä. Musta ainakin tuntuu että mä oon. Pitäiskö sen sitten riittää.. Ei se varmaan riitä kun mä kelaan tätä asiaa. Miks mä en siis tee asialle jotain? No en varmaan uskalla.
Asiat on aina helpompii kun niillä ei o sulle näennäisesti mitään merkitystä. Heti kun jostain tulee tärkeetä, siitä tulee helvetin vaikeeta. Miks? Eikö tärkeen pitäs nimenomaan olla erittäin helppoa ja vaivatonta. Kaiken logiikan mukaan kyllä. Mut ei se niin mee.
Siks mun siis kannattaa jatkaa kasvamista, koska oon vielä niin pentu etten tajua miten tärkeistä asioista tulee maailman yksinkertasimpia ja siten kaikkein ihanimpia.. Askel kerrallaan kohti aikuisuutta. Jotain ainakin itestäni tiedän: mä en ole "aivot narikkaan- Jossu", vaikka siltä vaikuttaakin. Jos oisin, mä en tätä ees vaivautuis miettimään. Ei, en oo masentunu, kunhan pohdin taas tätä olemista ja elämistä. Laitan nyt pienemmän vaihteen silmään ja kierrokset alemmas. Ehkä mä sitten saan tästä jotain tolkkua taas.
Tähän päättyy mun yöllinen monologi. Hyvää yötä kaikille. :)