Ne vainoo mua ku verikoirat. Eikä niitä tosiaan voi olla huomaamatta, koska karma, kohtalo tai mikälie käyttää huomiokynää että mä tajuaisin ne. No kiva homma että tajuan, mutta miten tästä eteenpäin? Ei ole sen suhteen hyviä eikä huonoja ideoita. Miten helvetissä vältyn sössimästä taas tai tulemasta väärinymmärretyks? Koska mun sanainen ulosanti on nykyään ollu aika vajavaista. Vasta jälkeenpäin tulee mieleen miten ois voinu sanoo jonku asian paremmin ettei jää kummallinen käsitys siitä mitä mä jostain asiasta ajattelen. Ja viime aikoina oon myöskin jättäny hirveen paljon sanomatta mitä ois kertakaikkiaan pitäny saada ulos. Niin hyvässä ku pahassakin. Mikä mul on? Oon koko ajan varpaisillani ja olo on ku norsulla posliinikaupassa. Hmph.. Oon kai ihan lost case. Älkää ihmetelkö jos mun suusta tulee tavallista enemmän sammakoita koska suodatin on tällä hetkellä epäkunnossa.
Öitä.