IRC-Galleria

Pakko Jaksaa

vasta hädän hetkellä mä turvaan suhun
anteeks etten oo aikasemmin turvautunu
jos oot siellä niin mä rukoilen sulta
anna mulle voimaa en rukoile muuta

mä suljen silmät ja koitan vaipuu unee
ja mietin kuinka moni vielä taipuu tulee
elämän testeis isojen muurien edessä
ku elämä ei meekkää niinku luuli sen menevän
pieni virhe voi muuttaa sun maailman ja
mä puhun kokemuksesta, siit ku jouduin sairaalaan
asioita arvostaa vast ku ne menettää
oikeest ei voi tajuu kuinka väärin asiat meneekää
menetin kuuloni ja menetin kaikkeni
menetin ystävän ja menetin naiseni
ja kaikki johtuu siitä tyhmäst onnettomuudest
enää en tunne muut ku tyhjän onnettomuuden
nyt mä elän tääl vaan päivästä päivään
mut mikä tekeekää mun päivästä päivän
auringon nousu vai sekö että herää
tän kaiken jälkee en kuolemaa enää pelkää

ja nykyää on jäljel enää pelkkä toivo
herään joka aamu vaan siks että toivon
et ehkä joskus kaikki muuttuu
ku tiedän että jotain laiffist puuttuu
mä kuljen ympyrää, en saa kii mistää
sydän kovettuu jos sitä liikaa kivistää
ja nykyään mun sydän on jo kivikova
täs vaihees kaiken ihan toisenlailla piti olla
puristan kädet nyrkkiin ja puren huultani
turhautuminen on musta jo nii kuultavis
oon paikallaan ja ootan ihmeparantumista
ja mieles toivon: “tää on yks paha uni vaa”
mut ei, tää on todellisuutta
eikä se muutu vaik sitä kokeilis muuttaa
mä huudan ylös toivon et joku vastaa
ja et onni kävelee viel joskus vastaa

toivon että vastaat mulle rakas isä
mä haluun takasin sen
elämänilon ja elämän halun
kaiken tän jälkeen uudestaan elää mä haluun