Odotan sua, aikaa kuluu, mut sua ei näy. Alan miettii, ootko tulossakaa, vihdoin tajuun, kaikki oli harhaa vaan. Istun alas, alkaa sataa, se ei haittaa, parempi vaan. Vihdoin ajatukset selkenee, kelaan, mitä mä tääl edes teen, nousen, lähden kävelee, vilkuilen taaksepäin, mut sua ei näy, joten matka, kotiinpäin alkaa.