tuun joskus vaipuun uniin kauneimpiin ja hetkiin menneisiin jotka teijän kanssa koin. Mitä mun pitäs tehdä kun en enään jaksa? Mua ahdistaa ja masentaa. Kukaan tai mikään ei tuskin osaa auttaa mua näissä ongelmissa. Enhän mä merkkaa kellekkä yhtään mitään joten miks enää jatkaisin tätä paskaa laiffii ilman sitä kenet haudattiin. Sillon kun se kuoli tuntu että mun sydän olis lyöny tyhjää. Ekaks en meinannu uskoo et se on totta, mutta sitte tajusin kun mun faijapuoli rupes puhuu hautajaisista. En vielkä tajuu miks se lähti oisin halunnu sanoo sille viel tosi paljon. Jos saisin yhden toiveen toivoisin mun mummuni takas. " Hei mummi kyllä me nähää siel ylhääl sit ku mä pääsen sinne. Odota mua siel ni mä tuun sit ku on mun vuoro lähtee tästä maailmasta. No mut sulla on paljon parempi olla siel koska jos oisit tääl sä vaan kituisit ja sellanen ei oo sulle oikein.Vaik mielummin haluaisin et oisit tääl. Mietin sua joka päivä,joka tunti,joka minuutti ja joka sekuntti. Olit mulle nii tärkee etten osaa unohtaa sua" Miks oot poissa? toi suuri kysymys pyörii mun päässä. Mun sydämmestä on iso pala viety. Ihan minne vaan mä katon muistot tulee mielee. Mietin vaa niit,lopullisesti pysähtyny tielle.