IRC-Galleria

Tällä kertaa en mokaa... nyt mä tajuun kuinka paljon mä oon saannu ja kuinka paljon voin vielä saada. Vaikka mun pitiki huomata se näin... Yhdessä me voitetaan ja valloitetaan. Ja nyt viel paremmin ku meit o kohta 4. Rakastan jokaista hetkeä vaikka välillä tuntuu että vihaan jokaista hetkeä... Olen ollut valmis antamaan anteeksi ja olen saannut paljon anteeksi. Paljon on vielä sanottavaa ja tehtävää mutta me teemme sen. Ja ennen kaikkea teemme sen YHDESSÄ. Emme enään sulje toisiamme pois toistemme elämästä. Olemme molemmat tuottaneet paljon tuskaa toisilemme mutta silti rakastamme toisiamme. Nyt tiedän mitä raamatussa tarkoitetaan käskyllä rakasta lähimmäistä... Aina se ei oo helppoo mut tuskin on helppo muakaan rakastaa... Mitä enemmän mä tätä mietin sitä enemmän mä haluan rakastaa. Me ei olla täydellisiä mut hei? Onks kukaan??? Tiedän et meitä yritetään eroottaa mut kerrankin molemmat on tosissaan... enemmän ku koskaan, joten yrittäkää vaan. Se ei tuu oleen helppoo teille. Me ollaan yhdes jotain suurta enemmän ku muut ajattelee. Me ollaan perhe! Ja se on jo jotain. Joten te jotka niin kovasti yritätte "auttaa meitä" niin kattokaa itteänne peilistä ja kysykää; Olenko kokenut samaa kuin tuo perhe, ihminen? Vai haluanko vain saada ihmiset erilleen??

Vaikka me ei aina ollakkaan onnellisia se ei tarkoita että jokainen "meitä parempi ja viisaampi" voisi meistä tehä onnellisia. Jos me ei olla yhdessä me ei olla onnellisia. Ei yksin eikä varsinkaan jonkun toisen kanssa. Se ollaan huomattu jo. Ja se joka sitä ei ole huomannut on hölmö joka ajattelee vaan omaa parastaan...


Tuskin olen yksin ku sanon näin. Toivon että henkilö/henkilöt joista tässä puhun ovat myös samaa mieltä... Mutta eiköhän aika näytä onko asia niin.