Olin tänään rosmulla hyppäämässä. Hyppäsin korkeimman esteen mitä oon koskaa menny, 90cm. Oon niin tyytyväinen päivän hyppyihin. Paitsi siihen viimeseen. Okserilla ei oikee onnistunu. Ei ole oikein kunnon muistikuvaa, et miten siinä kävi, mut yli ei kuulemma menty. Vissii lähti vähän poni käpälästä tms, ku löysin itteni maasta. Vielki hämärän peitos, sen verran muistan et kysyin varmaa yli 5 kertaa, et hyppättiiks oikeesti 90cm. :D Ja jotai loppukäynneistäkin muistan. Ja mm. et Kati meni puomien yli sillä. Olin Kaitsun sanojen mukaan kuulemma kysynyt mm. Et käynkö oikeesti koulua? Siis en tajuu mitn enää. o_O Nyt on jo hitusen parempi olo. Käytii päivystyksessäkin varmuuden vuoksi. Siel ne vaan vahvisti et on tärähdys. Kyllä tämä tästä. Kiitos Rosmu antoisasta kokemuksesta, kyl me niille viel kisoissa näytetään.
Ai niin ja sanottakoon vielä, että oli sellanen tunne ku menin tallille, et otampa Kaitsun mukaan, et kumminkin sieltä sukellan, ja kuinkas ollakaan. Nää on varmaan näitä naisen vaistoja.
Kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen suoritukseemme, ja hypyt onnistui ihan hyvin. Ellei pääkoppa huijaa. :D