Tunnen itseni yksinäiseksi.
Suljen silmäni ja toivon huomisen olevan parempi.
Olenko tarkoitettu olemaan aina yksin.
Haluan ihmisen viereeni.
Kuulun alaluokkaan tässä maailmassa.
Mut on rikottu ja revitty.
Mut on revitty ja rikottu.
Olen liikaa nähnyt pahaa jossain.
Tahdon viereeni ihmisen joka pitää hyvänä ja huomioi minua.
En jaksa kaveria kuka ei tajua että itse piikittää.
Itse valitti sitä mulle kun sen äiti tekisi sille sitä.
Hän ei auta vaan saa itseni tuntemaan huonomaksi.
Hän ei tajua että on itse onnellisesti yhdessä,
minä en.
Mut on rikottu ja revitty.
Mut on revitty ja rikottu..
Oon nähnyt liikaa pahaa jossakin.
Painan pään piiloon huppuuni ja jatkan matkaa niin kuin aina ja yritän olla itkemättä tuskasta.
Tahdon vaan olla onnellinen jonkun kanssa.
Toivon että joku joskus huomaisi,
että olen joskus jonkun ihmisen arvoinen.
Mutta vielä olen yksin täysin.
Mut on rikottu ja revitty.
Mut on revitty ja rikottu.
Oon nähnyt liikaa pahaa jossakin.
Mä olen yksinäinen.