Tämä runo pieni ja onneton on
se kertoo susta ja musta, kun yhdessä kuljettiin
me lemmenvaloja vannottiin
toisistamme kauheasti tykättiin
pakkasessa kuljettiin
nenät punaisina suudeltiin
en osannut mä ollenkaan
sä opetit mulle luistelutaidon kokonaan
kun kevät saapui mä yksin oon
en ymmärrä mä tätä en
sä löydit uuden tyttösen
ja jätit mut kuin vanhan rukkasen
kuinka voit mut unohtaa?
minä en ainakaan.
(C) Jutta