Lasi kestää iskuja. Se saattaa kestää moniakin pieniä iskuja. Jokaisesta iskusta tulee kuitenkin aina särö.
Lopulta, kun säröjä on tarpeeksi, ikkuna ei enää kestä: se särkyy, ja särkymisen saattaa aiheuttaa pieninkin hipaisu tai uusi, lähes mitätön isku. Lasi särkyy pieniksi palasiksi.
Joskus, jos isku on oikein kova, lasi saattaa särkyä kerrasta.
Näitä kahta asiaa yhdistää yksi asia.
Mikä?
Se, että jonkin ajan kuluttua entisen lasin tilalla on ehjä lasi.
Ihminen on verrattavissa tähän ikkunalasiin. Ihminen kestää paljon iskuja, mutta joskus eteen tulee raja, jolloin ei enää jaksa. Siihen ei tarvita paljoa: väärä sana väärään aikaan saattaa aiheuttaa tunteiden padon murtumisen.
Varsinkin, jos tunteitaan on tukahduttanut pitkään.
Kuitenkin tulee aika, jolloin ihminen ei enää kestä kipua
Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin, joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin...