Huomaan että kissalla on oikeasti ollut tylsää yksinään.
Istuksii tuossa tietokoneen hiirimatolla ja kattelee ja tunkee naamaansa omaani vasten.
Tässä olotilassa voisin väittää että kissa Matroskin on maailman paras mies.
Nyt se tuli syliin ja kuuntelee minun kanssa Reginaa ja kuinka Regina laulaa tunteista.
Kehrää ja heiluttaa häntäänsä samalla.
Höpsö.
Meidän kahden yhteisymmärrys on niin kovin hiljaista ja yksinkertaista.
Meni omalle tuolilleen.
Höpsö mikä höpsö.