IRC-Galleria

moi, mitäs teille kuuluu? varmaa hyvää ku kesäloma alko teil ja osa pääs peruskouluist jne.
Saatte loikoila rannal, pyörii kaikkialla iltamyöhää ilman mitään huolii tms. Kaikkee siistii. :)

ai mitä mulle kuuluu?
no voin sanoa suoraan että ei niin hyvää todennäkösemmin ku teille, tai mist sitä tietää.

Ei siin mitää että oma loma alkaa vast juhannuksen jälkeen, saa ainaki rahaa alkukesän jne.

Mutta silti ei oikein jaksa innostaa.

No täytän nyt kuuden päivän 18. Varmaa kelaatte ett se o helvetin kiva ku täytän jne, pääsee baariin, ostettuu esim. tupakkaa, kaljaa tai muit mietoi juomii. Ja että saa olla vapaammin ja kaikkee muut mitä 18 vee voi tehdä. Tyylii että kaikki olisi automaattisesti paremmin.

Mut suoraansanottuna ei innosta ees synttäripippalotkaan vaik saisin ilmast viinaa nii paljon ku haluan tms kivaa. Ei viinalla sinänsä mulle oo merkitystä koskaan oo ollut, sellanen taikaliemi vaan joka tekee ihmeitä. Ja mitä helvetin väliä sillä on että saan ostettuu röökii sillon, pääsen baareihin, ostettuu mietoi jne? Mitä sillä on loppupeleis merkityst? Pientä huvia vaan, ei muuta.

Ja sitten kun on rahaa jne, pääsis pyörii ympäri suomea jne, elää vapaammin jne. Se on ihanaa, en sitä kiellä.

Mutta silti enmä pysty olee enää 100 % rento missään.

Siis meinaan vaa sitä että vaik mä näyttäisinkin kui hymyilevältä, nauravalta, heitän jtn läppää jne, silti välil ottaa sydämmestä. Siis sillon kelaan vaa ett mikä helvetti mul o oikeesti. Se on kuitenkin ollut aina 100 % mua; nauran, elän täysil, heitän läppää, oon kavereitten kanssa nii paljon ku pystyy ja muut sellasta, kyl te mut tunnette jotka tunnette.

Mut silti..
Mä en oo enää ollenkaan oma itseni. Vaik se näyttäis silt nii en vaa ole.

Itseasias ei se enää näytäkkää silt ett oisin oma itteni mikäli muitten sanoihin on uskomista.

Juominenkin tässä lisääntynyt kivasti. Oon juonut nyt vikan kuukauden, koht parin, ajan joka viikonloppu jne, rahaa mennyt kivasti kaljaan, viinaan jne. Ei toi raha-asia sinänsä vituta, mut alkaa vituttaa toi ainainen juonti.

En siis meinaa ett oisin alkoholisti tai jotain mut tiiätteste, ku ottaa iha vaa vaikka sixin nii helvetti mä tunnen eläväni silloin. Tunnen että mun sydän ei pumppaakaan tyhjyyttä jne.

Mut sit jos juon taas liikaa mihi se nykyää meneeki ja sit vaik iha pienikin asia, vaikka joku vitun puu, muistuttaa mua jostai sellasest mitä en JUURI SINÄ HETKENÄ HALUA KELATA nii helvetti siin vaihees oon ängst ängst ja alan kelaa liikaa juttui jne. No mitä nyt tuli sitä eilenki pillitettyy aika huolel illal.

Mut yleensä ku ihmiset näkee mun itkevän tai olevan surkeena, tottakai osa tulee siihen viereen ja kysyy mikä on haluutko puhuu jne.

No mitä helvettiä minä siinä teen sitten?

Haistatan pitkät paskat ja käsken suksii vittuun siit. Ystävä lähtee vittuuntuneena siitä, ehk hieman surullisenakin, menemään siitä eikä puhu mulle.

Mut mä en ikinä sano tollasii sanoi pahal jos tulee tollasii tilanteit.

Mun mieli jotenkin on vaa sellanen että en päästä sinne (enää) melkein ketään. Syitä on kolme;

1. Luottaminen
2. En halua sääliä.
3. Välittäminen, erityisesti välittäminen.

Luottamisessa on siinä kyse mulla että ku kerron jollekki vaikka jonkun jutun, sellasen mitä en helvetti halua muistella/syystä sun toisest ett muut tietää.

Ja sit joku paskajuorukello menee heti juoruamaan asioita ja sit sen seurauksena ollaa sit joko "ähähähähähä vitun emo" jne tai sitten "voi mikä sul on jne" ja toi vika on just se ett tunnen ett mua säälitään.

Sen seurauksena sanon sitten haista paska ei vittu mikään ja se on se välittäminen.

Että en halua stressata niit harvaa ihmist mun jutuilla jne, enmä eilenkään sanonut mitään että mulla on paska olo jne, ihan vaan sen takia koska toinen frendi oli ihan oksennuskunnos nii ajattelin sitten että mielummin se ku mä.

Joo koht te ootteki "haista paska vitut sä muitten perseit ajattelet"
No, siinä on vaan se juttu että jos oon sun frendi ja välitän sust, mä teen vaikka pikkujuttuja aina isoihinki hommiin asti sun vuokses. Ette ehk ite usko tota vältsisti, mut sanon että tuutte näkee sen sit joskus..

No tosta ns. "marttyyriluonteesta" muuten..
Ei tekis mieli btw tehä enää kenenkää puolest mitään. Ei siin muut, vaik jotkut oikeesti tekeeki jotain pikkujuttuja jne, mut sillon ku mul on oikeesti joku hätä, mitä mä saan siitä? En vittu paskaakaan.

Just tälläsist pikkujutuist alan olee taas samanlainen ku viimevuoden syksyl.

Just kaikest paskast mitä mulle o tapahtunu jne, must tulee turta.

Just sellasista asioista mitä en haluaisi muistella mutta pakko että saan ne käsiteltyy, oon tunnevammanen.

Just tän mun saatanan "marttyyriluonteen" takia mä helvetti viel kärsin sillointällöin. Varsinki ku o fiilis että mun etee ei tehtäis mitää. Harva oikeesti.

Just näist pikkujutuist mitä nyt käy "välil", mun asioista mitkä yritän käsitellä mutta en pysty siihen yksin, just kaikki paska mitä mun niskaan o laitettu helvetti melkein koko elämän ajan, just täst stressist/pelosta, miks sitä nyt sanois, ett tuleeks must mitään jne, just tää että mun voimat alkaa iha just olla loppu...

ja just tää että mä en tunne varmaa tätä menoo, kuukauden tai parinki viikon sisäl, enää mitään.

Oon vaan turta.

Teen tyylii ihan mitä tahansa vaikkei se oliskaa mikää hyvä juttu, koska mulle o ihan vitun sama.
Sanon mitä sylki suuhun tuo, koska mä en välitä enää mitä muut sanoo.
Näytän onnelliselta ja vaikutan omalta iteltäni jne.
Mutta silti pikkuasioistakin huomaa että se on vittu ihanpäin vastoin.

Miksi?
Koska mä en helvetti tunne silloin enää yhtään mitään.