IRC-Galleria

"00:07:49

np. DDR - Nori Nori Nori

tajusin juuri pahimman pelkoni. haluatte kuulla?

se siis on, että ihmiset pitää mua sellaisen ärsyttävänä ihmisenä, joka ei osaa olla hiljaa ja josta puhutaan pahaa selän takana. sellainen ihminen, jonka kuristamisesta ja muutenkin eksyttämisestä muut ihmiset puhuvat selän takana, jota muut pitävät ylienergisenä/huomionkipeänä/ärsyttävänä, jne. tajusitte, hyvä. näin. eiköhän siinä ollut tarpeeksi angstia.

-s"



--> tää merkintä pysäytti mut täysin. Tuo merkintä olisi hyvin voinut tulla munkin kädestä, toisin se ei oo pelkoni. Mutta;
Mä oon siis omasta mielestäni tosi puhelias (koulus sitä oikeastaan ei uskois ehkä. Kun siellä yleensä oon hiljasempi.), ylienerginenkin joo, välillä ollaankin kysytty että "Katja, onks sulla ad/hd?"
Vaikka jotkut olis ottanut ton kohteliaisuutena, mulle se oli pienimuotoinen loukkaus. Se pisti miettimään että "jaahas, mä oon siis villi. Mutta pitää pysyy rauhallisena kokoajan". Siis en väitä että pitäisi riehua 24/7 mutta jos jossainpaikassa ei jostain syystä halua/voi olla se "villein ja vapain", se pitää tietenkin purkaa, mun kohal ainakin.

Kuitenkin, mä myönnän että haluisin opetella olemaan rauhallisempi ja käyttämään enemmän järkeä(järjenkäyttö onnistuukin jotenkuten.) mutta oon pannut merkille yhen jutun;
muut sais olla villejä vapaita hulluja ja psykopaatteja tai mitä nää puheliaat ja näin ovatkaa. Mutta sitten kun se luokan "hiljaisin" avaa suunsa, ollaa ihan hys.


Musta ainakin tuntuu että mulle ollaa tehty tollei. Voin olla väärässä mutta tuntuu.
Kun meidän luokalla on paljon äänekästä porukkaa, sitten muutama ei-niin-äänekäs-mutta-sellainen-joka-avaa-suunsa-jos-on-tarve ja sit ne tosihiljaset. Ite kuulun omasta mielestäni tohon tokaan ryhmään. Kerron esimerkin;

Oppitunti on menossa hyvää vauhtia, muutamat oppilaat alkavat taas riehua (kuunella musaa täysil, puhuu edellisen viikon kännireissuista kovaan ääneen jne ja kiusata enkunmaikkaa.) ja näin. Sitten "hiljainen" ihminen alkaa puhumaan kaverilleen tavallisia. He hymyilevät ja nauravat(siis nämä kaksi ihmistä.)
Sitten;
"turpa kii, mä yritän keskittyy tuntiin!" huutaa oppilas joka puhuu ja riehuu kokoajan.

tollei ei oo yleensä käynyt mutta katse kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
Ja muutama vuosi sitten pelästyin sitä katsetta vielä, kun elämäni pahin aika oli menossa.

Tuossa ei sinänsä ole mitään ärsyttävää, koska en välitä yleensä siitä mitä he sanovat tai vihjaavat. Mutta se että melu jatkuu silti eikä niille äänekkäille sanota samaa että "turpa kii" tai jtn.

Mitä olemme todenneet;
äänekkäät saa tehä mitä haluaa ja hiljasempia alistetaan.

Onneks ite en sorru enää alistettavaksi.

---

Seitsämänneltä luokalta asti musta on puhuttu ties mitä paskaa. En väitä ettenkö olisi aiheuttanut muutamia mutta mitä vittua ne niille kuuluu mitä teen? Pitääkö siitä tehä iso haloo?
Pitääkö tehä siitä "kohu" että "katja on taas ihastunut siihen joka dissaa sitä 24/7. Mut ei se haittaa, se on hauskaa katottavaa jne."

Vihaan ihmisiä kuitenkin jotka puhuvat asioista joista ei tiedä hevonvittuakaan.
esimerkiksi; kävelen bussipysäkille kunnes joku huutaa;
"kattokaa, tuolla se lesbo menee!"
käänsin katseeni ja siellä oli joku silloinen seiska huutamassa (olin seiskalla.). Katsoin tätä ihmistä säälivästi ja menin tämän luo ja katsoin.
"Oletko sitten nähnyt mut nuolemassa jotain muijaa?"
"häh?"
"Kun ihan täytyy kuuluttaa että kattokaa, tuol menee lesbo. Nii minkä perusteel mä sulle oon lesbo?!"
"No sähän oot aina sen sabinan kaa kahestaa jne!"
"hah! Oothan säki joittenki kavereittes kaa ja halailet ja kaikkee. Eiks sekin oo lesbomaista?"
"ei, ne on mun kavereita!"
"niin on sabina munkin."
"..."
"Vittu jos sä et tiedä asiasta mitään tai jos sul ei oo todisteit siit että oon lesbo, kannattais pitää se suu tukos ettei käy kömmähdyksiä.."

ja sit lähin.

Mua ei enää onneks luuleta lepakoks mitä en siis oo. Mutta huhut on ollut toistamaata nyt kasilla; lapsellisempia. Sellaisia mitkä EI KUULLU NIILLE TODELLAKAAN.


Tässä vähänkinaikaa sit olin kaverin kaa itiksen hm:llä ja olin tulos sielt pois kunnes tyttöporukka joista kaksi oli meidän koulussa, käveli ohi. Kuulin nopee vaa mitä toinen heistä sanoi;
"kato tos oli sun kaveri.."
käänsin pääni siten etteivät he huomanneet että katsoin. Siellä se näytti miten "hän seisoo" ja puhu jotai paskaa. En välittänyt vaan jatkoin matkaani.

Ja tämäkään ihminen ei ollut koskaan puhunut kanssani.



Siinä esimerkit.
Mua ärsyttää vain se että mua kohdellaan (tai yritetään ainakin,) kun jotain kehitysvammasta tai eläintarhan eläintä. En itseasiassa tarkalleen tiedä minkätakia sillä jotenki tuntuu että ei ne pelkät huhut siihen voi vaikuttaa, tai mistä sen tietää.
Monet ihmiset on sanonut että "sussa on jotain sellaista mitä muissa ei oo" tai että "sä et oo kun muut" ja "vittu sä oot outo!" tyylisiä juttuja. Mä myönnän että oon omalaatunen ja erilainen kun jotkut mutta silti teen samoi juttui kun monet nuoret; sekoilen kavereitten kanssa, dataan messengeris ja gallerias, nauran ja olen iloinen. En sit tiedä minkä takia mua pidetää erilaisena. Ajatusmaailmanko takia? Sen takia että uskallan olla sitä mitä oon? vai jotain muuta?

kiitos pitkästä puheesta.

-k.


p.s: myönnän että vittumainen luonteenikin saa ihmiset puhumaan musta ties millaista sontaa.