IRC-Galleria

Ankkurit ylös, tuulta purjeisiin ja suunta kohti horisonttia! Arrrr...

Tässä jaksossa matkaan kohti tuntematonta. Kohtaan vaaroja ja uhmaan ulottuvuuksia...

Tutkimusmatkalleni varustaudun kuin Kolumbus konsanaan. Kapsäkki pullollaan astelen pitkin lahonnutta lankkua ja tiedän, että kohtalo on tuleva minua ohjaamaan. Mitään en sure, en pelkää. Vailla huolia ja murheita - hymyissä suin - astun kapteenin paikalle, ruorin taakse. Tuuli puhaltaa kasvoilleni ja meri tuoksuu mädälle turskalle. On elämä parhaimmillaan, kun saan taakseni jättää vanhan ja katsoa avarasti kohti tulevaa.

Kuitenkin, jossain sisimmässäni tiedän, että joku minua kotisatamassa kaipaa, joku tahtoo minun palaavan takaisin. Tiedän myös, että matkani ei kestä ikuisesti, vaan kun aika näyttää, käännän kokan kohti mennyttä, palaan takaisin - hymyssä suin...

Yarrr... merirosvousta kerrakseen!

Muumilaakson tarinat - tuo jaloa periaatetta ajava japanilainen kakka-anime-piiretty, joka opetti meidät olemaan ylpeitä suomalaisuudestamme. Lapsuutemme sivistyksen kehto ja punainen lanka. Ainoa auktoriteettimme ja omatuntomme synnyinsija. Juuri näistä aineksista on oikeamielinen, rehti saunasuomalainen tehty.

Muumeilta olemme oppineet paljon ja kaikenlaista: arki on juhlaa, noituus on ratkaisu kaikkeen, kummituksia on olemassa, karvaiseen ja pahanhajuiseen otukseen ei ole luottamista, näkymättömien päästäisten näkeminen on lähes normaalia, Yksinäisten vuorten toisella puolella on aina jotain hyvin jännää, isälläsi on ollut vaikea lapsuus, langan pätkästä ei saa spaghettia, avaruusmatkailu on poliisiasia, olet polveutunut karvaisesta esi-isästä, jne.

Ne, jotka eivät ole saaneet osakseen tätä sivistyksen suurinta täytekakkupalaa, olkoot tynnyrissä kasvaneet. Olen puhunut.

Hehee. Tilapäisraportti: Teletapit nukkumaan, Teletapit nukkumaan!

"Nu ei helevetissä vielä!"

Ens yönä viiteen jos sais venytettyä... siinäpä tavoitetta kerrakseen.

"Yön supersankari, Mikko, on saanut haasteellisen tehtävän suorittaakseen. Epäreiluja keinoja kaihtamatta Mikko päättää hyväksyä haasteen. Illan ensitorkahtelijat: vaviskaa, sillä tulen kahvipannuineni ja rikon inhimilliset valvomisen äärirajat viettämällä valveaikaa yli sallitun määrän!"

Huhui! Maailman valloitus kesken. Pitäisi välillä varmaankin nukkua tässä datailun lomassa. Mutta mihinkäs se kissa karvoistaan pääsee? Kun ei väsytä, niin ei väsytä.

Ajattelin tässä muuten, että kesälomaa saisikin pidennettyä nukkumalla ainoastaan 3 tuntia yössä... Hyvä ja toteutettavissa oleva idea. Tätä tekniikkaa käyttäen, voidaankin laskea jäljellä oleva valveaika:
n. 2 kk = 60 d
1 d = 24 h
=> 60 d x ( 24 h - 3 h ) = 1260 h
=> 1260 h : 24 h = 52,5 d = 1,5 kk

... tämän tuloksen perusteella voinkin siis teoriassa valvoa tuon 1,5 kuukautta ja nukkua perään sen jäljelle jääneen puoli kuukautta.
Jihuu! Ei se pitkämatikka ihan turha ollutkaan.

Pim, pam, pim, pom... jne. Mikäs sen helpompaa kuin aloittaa säveltäjän ura. Turhamaisuus ja avuttomuuden tunne heräilevät mielen syövereissä ja käskevät luovuttamaan ennen kuin aivot kuluvat puhki. Ei auta, ei. Täytyy kahlata läpi soiden ja lumihankien, jotta saataisiin jotain aikaiseksi. Kuluneet sormenpäät sanovat irti viimeisen sopimuksensa, kun huomaavat kaljuuntuneensa, ja veri tihkuu paksun nahkakerroksen kraatereista. Korvat aloittavat - kyllästyksissään ikuiseen meteliin - mielenosoituksen kovia ääniä vastaan ja tinnittävät minkä kerkeävät. (On tämä niin ihanaa, suosittelen kaikille!)

Nyt tässä vaiheessa palaan otsikon kysymykseen: "Mistä syntyy inspiraatio?" Tilanne on siis sellainen, että olet väsynyt ja käyttänyt viimeiset järjen rippeesi jo kaksi tuntia sitten, vuodat verta sormiesi tulehtuneista haavoista, korviasi särkee ja paperia(minulla ei ole sitten Guitar Pro:ta) on kulunut ainakin puoli riisiä. Siis: jos inspiraatiota ei ole syntynyt neljän tunnin ahkeran pohdiskelun tuloksena, niin miten se voisi syntyä tässä äsken kuvaamassani loppuunkulumistilanteessa (tämän hetkinen olotilani - BTW)? Ei olekaan mikään ihme, että kaikki säveltäjät ovat aina hieman omalaatuisia tai alkoholiin sekaantuvia persoonia. Onhan se sitten muiden hauska antaa kritiikkiä ja arvostella toisten verellä, hiellä ja heikolla mielenterveydellä aikaansaamia 'lurituksia'.

Niin. Lopuksi kehotan kaikkia musiikillisesti lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita odottamaan sitä oikeata H-hetkeä, milloin tämä inspiraation muusa tulee puhuttelemaan mieltä. Muuten takaan kaikille oikein turhamaisia ja kettumaisia sävellyshetkiä!

Miksi elämme? Miksi kuolemme? MIKSI MUA ANGSTITTAA NIIN ZAIRAASTI?!??!
- Hyvä kysymys, joka koskee kaikkia enemmän kettuuntuneita tai muuten vain emotionaalisesti erikoisia persoonia. Tässäpä hieman vinkkejä vasta-alkajille:

Jumankekka... kaikki lähtee siis siitä, että otetaan keskikokoinen, standardi sohvatyyny hassuine hapsuineen ja pöyhitään sitä sopivasti (parin ruokalusikallisen verran). Tässä vaiheessa voidaan jo alkaa miettimään kaikkein ketuttavimpia asioita maailmassa. Joillakin ajatukset saattavat harhailla siinä naapurin lellityssä pehmopuudelissa, joka todellisuudessa kuseksii muiden pihoille ja syö hellävaroen hoivatut äitin petuniat - ja sekös se vasta ketuttaakin! Yksi ketutuksen syy voi tietysti olla kaupan kassajonossa etuileva vanha mummon kääpä, joka räknää kassalla vanhoja 50-luvun pennejään jonoa hidastaen. Kullakin siis oma kipupisteensä-. Seuraavaksi otetaan esille sohvatyynyn valmiiksi pöyhityistä sisuksista vetoketjun pää, jota sitten puristetaan tiukasti etusormella ja peukalolla. Okei. Jos tässä vaiheessa ei ole vielä hihoja käärittynä ylös, niin nyt alkaisi olla sopiva hetki siihen hommaan. T-paidat ovat mukava poikkeus, koska vaivannäkö on paljon pienempi niiden kanssa värkätessä. Nyt: vie vetoketjun pää ranteellesi sellaiseen kohtaan, missä tunnet eniten ketutusimpulsseja (kaikille kettuuntuneille ihmisille tuttuja!) ja keskitä kaikki maailman negatiiviset ajatuksesi tähän kohtaan. Jos tähän mennessä ei ole vielä vetoketju viuhahtanut, niin se olisi viimeistään nyt sen paikka. Eli painat kärkeä tarpeeksi kovaa ihonpintaasi vasten, teet vetoliikkeen ja seuraat verenvuodatusta, joka tosin on HIR-VE-Ä-TÄ K-18 materiaalia.

Onneksi olkoon, se oli sitten siinä!

Toivon mukaan saitte paljon valistusta ja uutta tietoa tästä niin-viisaasta oppaastani. Ei minulla tässä mitään muuta kommentoitavaa enää ole muuta kuin, että antoisia angstaushetkiä siellä yönpimeässä!

-Jos laitat pussin päähäsi, luot itsellesi ihan oman sisäpiirin, jonka ilmaa hengität vain ja ainoastaan sinä. Ja jos tunnet itsesi vähemmän viehättäväksi, se on hyvä keino myös peittää ulkopuoliset piirteet itsestäsi.

-Kun kumisaappaasi ovat kuluneet puhki, laita jalkoihisi muovipussit ja teippaa ne Gsus-teipillä sääriisi kiinni. Näin sinulla on vettä hylkivät popot, joilla on sitten mukava tallustella sateisia kävelyteitä pitkin. Kaiken lisäksi jalkineesi ovat takuu varmasti uniikit.

-Mieti aurinkoista päivää, jolloin istut kotisohvallasi löhöämässä. Mittari näyttää +25 Celsiusta ja UV-säteily aaltoilee olohuoneeseesi sillä ikkunoissasi ei ole verhoja. Ei hätää: otat kaapistasi kätevän muovipussin ja liimaat sen katonrajaan kiinni Erikeepperillä niin, että se roikkuu ikkunoidesi edessä samalla suojaten sinua vaarallisen pelottavalta ultravioletti-säteilyltä.

-Seisot Silja Linen kannella ja kurkotat päätäsi kaiteen yli. Et ole miettinyt merisairautesi haittavaikutuksia muuhun ympäristöön. Et oksennakkaan eilispäivän kummittelevia ruokia veteen vaan kaivat taskustasi muovipussin ja oksennat ne sinne. Helppoa! Säästät samalla Suomen luontoa ja pystyt myös analysoimaan, minkälaista ruokaa olet syönyt.

-Onko joku/jokin alkanut ärsyttää sinua. Jos et tiedä mitä tehdä hänelle/sille, niin yksi vaihtoehto on hakea läheisestä metsästä koivuinen halko. Sitten otat povitaskustasi muovipussin ja peität koivuisen halon muovipussilla. Kun oikea hetki koittaa, voit pamauttaa tällä yhdistelmällä uhriasi päähän. Sen jälkeen voitkin sitten ottaa yleishyödyllisen muovipussin takaisin itsellesi ja jätät halon sikseen. Kukaan ei voi todistaa sinua vastaan, koska sormenjälkesi löytyy vain povitaskussasi sijaitsevasta muovipussista.

-Viimeisin keino on ehkä kaikista oudonkuuloisin: kun olet kaupassa, voit laittaa taskuja suuremmat ostokset muovipussiin ja kuljettaa ne kotiisi pienemmällä vaivalla. Tästä käyttöohjeesta löytyy kylläkin enemmän haittapuolia kuin hyviä puolia. Selkärankasi muuttuu kieroksi ja hyvät muovipussit venyvät turhaan.

Oppia ikä kaikki!