"Minulla oli yksinäisen lapsen tapa keksiä tarinoita ja käydä keskusteluita kuviteltujen henkilöiden kanssa ja luullakseni kirjalliseen luovuuteeni sekoittui alusta alkaen eristymisen ja aliarvostuksen tunne. Tiesin että minulla oli sana hallussani ja että jaksoin kestää epämiellyttäviä asioita, ja minusta tuntui että tästä tuli minulle yksityinen maailma jossa pääsin takaisin omilleni arkielämän epäonnistumisista."