Mä oon miettiny et miks pois lähdit täält,
vaikeet kuvitella ettet sä oo enää tääl,
vaikeet vielki ymmärtää on
sua muistelen, enkä nää sua ympärillä
miks, miks sä lähdit nii aikasi?
tääl oli sulle se sun oma paikkasi.
mut taivaasee kaikki joskus poistuu,
joka päivä elämäs, se vaan toistuu.
aluks ajattelin et se oliki vaan unta,
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tulta,
joka pyyhkäs mukana mun sydämestä palasen,
se ilo loppu siihe, jätit tilalle tän kaipauksen
must tuntuu liaa pahalt edes ajatella
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla
ei tää oo totta, tai en sitä pysty uskoo
öisin katon ikkunast ja voi vaa toivoo