Okei, oonhan sen itekki huomannu että peilikuva on pahin vihollinen, jaksaminen vähissä, tunteet hukassa, mieli maassa jo pitkään.
Jo 2 vuotta ollu niin, mut ehkä asiasta pitää huolestuu siinä vaiheessa ku opettaja ottaa yhteyttä että varaa lääkäriajan mulle olemisen helpottamiseksi ja henkisen poissaolon ja passiivisuuden takia?
En tiedä. Mitä mulle tapahtu? Ilosen esittäminen on helppoo, kyl sen hymyn saa helposti naamalla ja naurun ulos suusta, mut ku kottin pääsee nii romahtaa aina.
En jaksa tosin valittaa tai tehä asialle mitää, jos näin on tarkotus olla nii sit on.