Tänään oli ensimmäinen päivä kävijätutkimusta, ja paikkana oli Hinttolan hiekka, jossa istuskelin klo 14:stä klo 19:n. Homman varjopuoli tuli esiin jo ekana päivänä. Hinttolan hiekan suosiosta huolimatta siellä ei ollut tuona viitenä tuntina ketään. Ei siis KETÄÄN!! Tämä siitä huolimatta että paikalle oli pystytetty teltta, ja vielä viikkoa aikaisemmin paikalla oli muutama äijä loisimassa (eli asustelemassa pitempään kuin puiston säännöt sallii). Teltan pystyttäjä taisi olla vähän matkan päässä veneellään kalassa, sillä kyltti teltan luona ainakin sanoi tämän olevan näköetäisyydellä kalassa, mutta yhtään ihmistä ei rannassa näkynyt. Vene kuitenkin oli muutaman sadan metrin päässä koko päivän. Myös juuri saapuessani Elbatar-ristelijä poistui Hinttolan hiekalta. Pelkäsivät kai että Metsähallituksen mies tulee sieltä pilaamaan päivän (eivät tajunneet että siellä saattaakin tulla vain kiltti harjoittelija)
Yritin saada aikani kulumaan polttelemalla kaisloja, siivoamalla vessaa, sahaamalla puuta (urheiluna se on paljon hauskempaa), tarkistelemalla kävijälaskuria, soittelemalla Kempille (ei siis sinne firmaan), tarkistelemalla paikan koordinaatteja gepsistä, laskemalla koordinaatit kartasta (gps kun heittää 5-10 metriä :-), selailemalla nettiä kännykällä, juomalla kahvia (jota en enään viitsisi muuten juoda) sekä muutamalla muulla tavalla. Tylsää kuitenkin oli. Olisi nyt edes joku käynyt siellä (wink wink veneilijöille, käyskennelkää Kelventeellä [ja Hietasaaressa]).
Joskus viiden jälkeen sitten tuli sorsa pitämänä seuraa. Kyseinen sorsa oli melko arka, mutta kolmen metrin päästä sekin tuli syömään keksiä. Puolen tunnin päästä kun tämä sorsa oli lähtenyt, saapui hiukan rohkeampi pari paikalle. Aluksi luulin sorsan vain hakeneen vaimonsa apajille, mutta kun tämä ensimmäinen sorsa tuli hengailemaan paikalle uudestaan, niin tajusin (viimeinkin) kyseessä olevan täysin erillisen parin. Nämä sorsat eivät paljon ujostelleen. Ei ainakaan naarassorsa, jolla ilmeisesti oli kovakin nälkä. Jo ennen kuin olin mitään syötävää antanut, tämä tuli alle metrin päähän vaakkumaan. Heitettyäni pari palaa keksiä, ei sorsaparista enään eroon päässytkään. Sorsat lähtivät seuraamaan vanhanaikaisessa herramiesjärjestyksessä (naiset edellä heikoille jäille ja vaarallisen ihmisen eväitä syömään). Yritin kohteliaasti sanoa sorsille että älkää viitsikö seurailla, kunnes muistin että Kansallispuiston säännöt kieltävät eläinten hätyyttämisen. Vielä lähtiessäni urossorsa yritti uida potkurin alle, mutta tajusi hiukkasen pelätä pörisevää Busteria.
Kotimatkalla ajattelin vielä ajaa Karhunkämmeneen lukemaan mittaria, mutta aallokko Kelventeen länsipuolella oli huomattavasti kovempaa, joka verottaisi vauhtia merkittävästi joten jätin sen toiseen kertaan. Kotimatkalla näin Vääksyssä rankkasadetta, ja jotain sumun ja tihkun risteytystä jouduin matkalla sietämään (muuten kauniin päivän päätteeksi). Komea sateenkaari siitä kuintenkin tuli Asikkalan selälle. Sade/sumu oli niin tiheää ja pienipisaraista, että sateenkaari päätyi veneen laitojen sisäpuolelle. Ihan kiva päätös melko tylsälle päivälle. Ei tarvinnut edes leikkiä ilkeää Metsähallituksen roistoa, joka pilaa loisten kesälomanvieton.