Laivalta kotiuduin enemmän tai vähemmän hyvässä järjestyksessä. Eilen illalla oltiin tädin kanssa toistemme kurkuissa kiinni. Mutta mitäs sitä voi odottaa, se on kuitenkin kotsan ope, omin sanoin: kasvatusalan ammattilainen, ja mä nyt oon mitä oon. Ajatukset pikkusen eri maailmoista... Suku on paras ja pahin <3
Ja toinen sukulainen lähti ruotsista mukaan. Mä oon sanonut sillä ehkä kaks sanaa. Kielimuuri...
Oli eilen illalla lämmin tunnelma aurinkokannella. Serkun kanssa kahelleen siellä mesottiin. Loskaa oli nilkkoihin asti (mulla tietysti converset, ne parhaat joka sään kengät). Onneks siellä sentään oli kamera joka tallensi meidän leikit... Kypsät ja fiksut.
Nyt väsyttää taas aika paljon. Ois joskus sellanen loma että sais vaan nukkua kunnolla. Ja toisinaan sitä todella haluaisi asua yksin...
Haluan sellaset jänskät piilarit, mutta en saa. Liian huono näkö. Olipa kiva huomata sekin...
Loistavaa maanantaita
<3 Roosa