Omituinen viikko. Kaikki on ihan kallellaan. Mä olen ollut jatkuvasti tosi väsynyt. Sen jälkeen kun sunnuntaina palasin kotiin, on tehnyt mieli vain nukkua. Ja samalla oon ihan sairaalloisen levoton. En pysty keskittymään. En edes musiikkiin. Ja se on jo vakavaa. Kokeet meni arvattavasti päin vittua. Paitsi hissan eka kysymys: "Kerro 1950-luvun jälkeisistä nuorisokulttuureista". Ainut asia maan päällä johon mä oon oikeesti perehtynyt kohtuullisesti. Tosin voi olla että siinä tarkoitettiin jotain poliittista, ja mun musiikkikulttuuriselitykset oli yhtä tyhjän kanssa. Aika näyttää.
Sitten tähän levottumuuteeen. Mä en käsitä mistä se johtuu. Jos mua edes jännittäis tai hermostuttais joku, mut ei. Ei tässä nyt oo mitään. Mä en osaa enää ees jännittää samalla tavalla ku vuos sitten. Ilmeisesti sitten vain kaikkeen tottuu. Se on väärin.
Ehkä mä oon henkisesti ja fyysisesti epätasapainossa. Mun henkinen väsymys pakottaa mut nukkumaan, mut se on ruumiille liikaa ja purkautuu levottomuutena. Tiedä häntä, mä en oo mikään lääkäri.
Mä lopetin karkin syönnin. Suklaata mä syön edelleen, mut muuten ei kiitos. Sen jälkeen kun mun lakko loppui, mä olen vetänyt nannaa ihan mielipuolisesti. Se näkyy. Eilen muistin taas, miten helppoa luopuminen loppujen lopuksi oli, ja nyt mulla ei edes ole samanlaisia paineita kuin viimeksi. Keksit maistuu edelleen paremmilta.
Nirvana. Ehkä kuitenkin, loppujen lopuksi, kaikella on tarkoitus.
<3 Roosa