Se on tosi jännä, et miten horoskooppeja lukies löytää itsensä sieltä ihan selvästi... En nyt siis tarkota sellasii päivähoroskooppeja Ilta-Sanomien takakannesta, mis luvataan mainetta ja mammonaa ja viel kaiken lisäks rakkauttakin. Ei, vaan tarkotan niitä sellasia luonneanalyyseja kaikista eri horoskoopeista. Mä omistan (tai oikeastaan äitini omistaa, koska olen sen sille joskus joululahjaks ostanut) sellasen paksun opuksen, mis on jokasesta horoskoopista varmaa viistoist sivua tekstiä, Oinas kotona, töissä, Oinas ja ystävät, Oinas ja perhe, Nuori oinas, Oinaan harrastukset... Ihan siis kaikennäköstä mielenkiintosta, jopa ulkonäkökuvauksia.
En muuten ite oo oinas, se tuli vaan ensinnä mieleen, kun en halunnut omaa horoskooppiani kaikille kertoa.
Tos niit lueskelin taas, ku alko eräiden ihmisten toiminta ihmetyttää. Ajattelin, et voisinpa avata sen kirjan ku se tos pakkauksen keskellä löyty hyllystä ja kattoo et mitä se sanoo kyseisistä henkilöistä. Osu ja uppos, niin täydellisesti, et iha meni iho kananlihalle.
Luinpa siinä sit taas pitkäst aikaa omaakin luonnehdintaa ja seki kyl on niin paikkansa pitävä. Oikeesti alkaa vähä pelottaa, ku huomaa sellasii piirteitä ittestään, jotka on ollu olemassa, mut joita ei ihan tavallisessa arkipäivässä noteeraa sen kummemmin. Se on ihan totta, et mä kiinnyn liikaa ihmisiin. Olen tosi mustasukkanen iha puolitutuistaki jo (no en nyt sentään kaikista, mut noin niinku yleisesti). Ja se vast totta olikin, ku kirjas luki, etten halua jäädä mistään paitsi! Se on niin totta, ja niin väärin...
Ehkä mä taas kätken ton kirjan jokski aikaa hyllyn taakse. Kattoo, koska sit uskallan avata sen taas.